Näkökulma: Nuorilla Leijonilla on yksi suurenmoinen ilonaihe – nyt eteen tulee merkittävä kysymys

Rasmus Kuparin loukkaantumisen jälkeen Suomi tarvitsi veturin. Kristian Tanus ja Patrik Puistola olivat olleet pikkuvetureita. Aihioita, jotka kyllä antavat oman osansa. Tulitukea.

Sampo Rannan, Aatu Rädyn ja Aku Rädyn ketju oli kuitenkin se, jolla oli ja jolla on aineksia nousta johtavaan asemaan. Eli veturiksi. Slovakia-peli antoi osviittaa tästä.

Superketju, kenties. Suunta on oikea. Kolmikon yhteispeli on ollut mallikasta jo useammassa ottelussa. Superketjun nimitykselle on aineksia. Iso syy tulee siitä, että kolmikolla on niin paljon erinäköistä taitoa. Rannan röyhkeys, Aku Rädyn mikapyörälämäinen monipuolisuus ja Aatu Rädyn raaka kiekko-osaaminen.

Kolmikolta voidaan nähdä vieläkin parempia otteita. Slovakia-ottelu ei tarjonnut vielä maksimia.

Tämä, jos joku, on Nuorten Leijonien suurenmoinen ilonaihe.

***

Miesten kevään MM-kisat ja nuorten kisat ovat prosesseja. Matkoja. Niiden aikana puhutaan siitä, että miten joukkue kasvaa yhteen.

Prosessissa iso teema on haasteellisuus. Miten joukkueen potentiaali ulosmitataan?

Jälkikäteen katsottuna Suomen ohjelma ei ole mitenkään optimaalinen. Alkulohkon pahin ottelu tuli heti alkuun. Suomen A-lohko on äärimmäisen kaksijakoinen. Ruotsi ja Suomi ovat karussa, muut ovat kaukana perässä.

Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen vastustajien taso hiipuu ennen kuin eteen tulee koko turnauksen määrittävä ottelu. Puolivälierätaisto.

On aiheellista kysyä, että miten luokaton Slovakia, vähintään yhtä surkea Kazakstan ja ei-hirveästi-parempi Sveitsi valmistavat Nuoria Leijonia?

– Siinä on omat haasteensa, Nuorten Leijonien hyökkääjä Sampo Ranta myönsi.

– Mutta samalla meidän pelin pitää kehittyä koko ajan. Ei vastustaja saa siinä vaikuttaa, Ranta jatkoi.

Ymmärrettävä kanta, mutta. Matkassa on omat uhkakuvansa. Kertovatko helpohkot voitot totuuden? Näyttääkö Suomen peli paremmalta, mitä se aidosti on?

Slovakia-ottelun jälkeen päävalmentaja Raimo Helmisen sanoma oli lupaava. Kahdeksan maalia ei voi hämätä. Suomi ei pelannut edelleenkään toivotulla tavalla. Huonot kiekolliset ratkaisut tarjosivat Slovakialle useita ylivoimahyökkäyksiä. Lauantain vastustaja oli vain surkea. Puolivälierissä tilanne on toinen.

Sitä ennen Suomen pitää kehittyä.