Yhdysvaltain ilmavoimat päätti poimia hävittäjien suorituskykyennätykset omiin nimiinsä. Sitä varten se muokkasi hävittäjästä tehopakkauksen, jonka ennätyksiä ei sittemmin rikottu.
Tiistaina ensilentonsa lentänyt Boeing F-15EX edustaa jo neljättä sukupolvea koneesta, joka rakennettiin kylmän sodan huippuvuosina ilmaherruushävittäjäksi: koneeksi, jolla tuli olla rahkeita ottaa ilmataistelussa mittaa mistä tahansa vastustajasta, joka itäblokilla oli tarjota.
Heinäkuussa 1972 ensimmäistä kertaa lentänyt ja Yhdysvaltain ilmavoimien palvelukseen marraskuussa 1974 tullut alkuperäinen kahdella Pratt & Whitney F-100 -moottorilla varustettu F-15A (kaksipaikkainen versio nimettiin B:ksi) oli ensimmäinen yhdysvaltalaiskone, jonka teho-painosuhde on enemmän kuin 1. Kone pystyi kiihdyttämään jopa 90 asteen nousussa. Vaakalennossa koneen huippunopeus on 2,5 Machin luokkaa.
Vastaavasti koneen siipikuorma, eli massa suhteessa siipipinta-alaan on verraten pieni, mikä tekee koneesta hyvin liikehtimiskykyisen.
Maalitkin pois nopeuden tieltä
Tämä tarjosi mahdollisuuden rikkoa hävittäjäkoneiden suorituskykyennätyksiä. Osa koneen nousukykyä mittaavista ennätyksistä oli valmistaja McDonnell Douglasin - joka sittemmin on fuusioitunut Boeingiin – aiemman F-4 Phantomin hallussa, mutta osa kiusallisesti Neuvostoliiton MiG-25:llä. Eihän semmoinen käynyt päinsä.
Niinpä Yhdysvaltain ilmavoimat otti yhden alkupään F-15A -koneyksilöistä ja modifioi koneen maksimaalista suorituskykyä varten. Tämä tehtiin poistamalla koneesta kaikki tarpeettomaksi katsottu painolasti, esimerkiksi tutka ja aseistus. Kaiken huipuksi konetta lennettiin metallivärissä, sillä maalikerroksetkin olisivat lisänneet painoa.
Testilennot vakuuttivat
Konetta kutsuttiin nimellä Streak Eagle, ja tammi-helmikuussa 1975 sillä lennettiin Pohjois-Dakotassa sijaitsevassa Grand Forksin lentotukikohdassa sarja poikkeuksellisia ennätyslentoja.
Ensimmäisessä testissä Streak Eaglen piti rikkoa aiempi ennätys noususta kolmen kilometrin korkeuteen.
Lennon profiili oli seuraava: Sekuntikello lähti käyntiin koneen vapauttaessa jarrut. Kevyessä polttoainelastissa Streak Eagle mittasi kiitotietä vain 400 jalkaa (n. 122 metriä), jonka jälkeen lentäjä antoi koneen kiihtyä vaakalennossa 675 km/h nopeuteen.
Tähän oli kulunut aikaa 15,5 sekuntia, jonka jälkeen lentäjä tempaisi koneen yhdellä 5 g:n manööverillä pystynousuun. Kone saavutti kolmen kilometrin lentokorkeuden 27,57 sekunnin kuluttua.
Ohitti kantoraketin ennätykset
Seuraavat ennätykset koskivat kuuden, yhdeksän ja kahdentoista kilometrin korkeuksia. Tässä koneen annettiin kiihtyä noin 800 km/h nopeuteen, kunnes se vedettiin pystynousuun. Kokeessa kone meni yliäänennopeudelle 23 sekunnissa ja kuuteen kilometriin se nousi 39,33 sekunnissa.
Yhdeksään kilometriin kone nousi 48,86 sekunnissa ja kahteentoista kilometriin 59,38 sekunnissa - kaikki siis uusia ennätyksiä.
Suurempia lentokorkeuksia ei voitu enää tavoitella vain vetämällä kone pystynousuun, vaan koneen kokonaisenergianhallinnan kanssa piti olla varovaisempi ilman ohentuessa.
Niinpä 15 km:n nousuennätys saavutettiin vetämällä kone alkukiihdytyksen jälkeen 55 asteen nousukulmaan. Loppuaika oli 77,05 sekuntia, mikä oli kymmenen sekuntia vähemmän kuin Apollo-lennoissa käytetyn Saturn V -kantoraketin kellottama aika.
Ennätyksiä ei voi enää rikkoa
Tätä suuremmat korkeudet vaativat hieman monimutkaisempaa profiilia, jossa Streak Eagle vedettiin lähtökiihdytyksen jälkeen laajaan immelman-manööveriin. Kone teki siis puolisilmukan, jonka laella vajaassa kymmenessä kilometrissa se jäi vaakalentoon kiihdyttämään ennen kuin korkeutta taas nostettiin.
Näillä spekseillä kone nousi 20 kilometriin 122,94 sekunnissa, 25 kilometriin 161,0 sekunnissa ja 30 kilometriin 207,8 sekunnissa. MiG-25 oli jäänyt kirkkaasti kakkoseksi.
Kansainvälisen ilmaurheiluliiton IAF:n listauksissa Streak Eaglen saavutukset ovat edelleen ennätyksiä, eikä niitä voi rikkoa, sillä itse kategoriat ovat vanhentuneet liiton sääntöjen muuttuessa.
Itse ennätyskoneen palauttaminen operatiiviseen toimintaan olisi tullut liian kalliiksi, joten se palveli joitakin vuosia testikoneena. Vuodesta 1980 Streak Eagle on ollut nähtävissä Yhdysvaltain ilmavoimamuseossa Ohion Daytonissa.