Ilmavoimien HX-hankkeessa haetaan Suomelle uutta, entistä kehittyneempää monitoimihävittäjää. Hankkeen ympärillä käydyssä keskustelussa korostuu teknologinen kehitys: mikä on vaikkapa häiveominaisuuksien rooli, ja kannattaako niitä korostaa muiden ominaisuuksien kustannuksella.
Modernissa hävittäjäkalustossa korostuu myös esimerkiksi lentäjän tilannetietoisuuden sekä tiedonvälityksen sekä sen vastaanottamisen rooli. Asejärjestelmillä vaikutetaan entistä kauemmaksi, ja aktiivinen elektroninen sodankäynti on ilmasodassakin oleellinen kysymys.
Vastaavasti raaka fyysinen suorituskyky eli maksimaalinen lentokorkeus ja -nopeus eivät juuri ole kehittyneet kylmän sodan alkuvuosikymmenistä, sillä niiden merkitys on suhteellisesti laskenut.
Suomen HX-kandidaateista nopeimpien koneiden (Eurofighter Typhoon ja Gripen E) ilmoitettu huippunopeus on parhaimmillaan Mach 2 eli kaksinkertainen äänennopeus (korkealla noin 2 150 km/h). Aivan toinen asia on, minkälaisella hyötykuormalla huippunopeus todellisuudessa saavutetaan, ja kuinka kauan sitä pystytään ylläpitämään ennen kuin polttoaine loppuu.
Suomen ilmavoimien kalustosta vanha neuvostoliittolainen sotaratsu MiG-21 on edelleen ilmavoimien viimeinen konetyyppi, joka ylitti 2 Machin nopeuden. Sen viimeinen kehitysversio, MiG-21BIS, poistui ilmavoimien palveluksesta keväällä 1998.
Suomen kaikkien aikojen kokenein sotilaslentäjä, yli kolmenkymmenen vuoden koelentäjäuran ilmavoimissa tehnyt insinöörieverstiluutnantti evp Jyrki Laukkanen kuvaili sileän MiG-21:n suorituskykyä Lännen Median haastattelussa 2017 seuraavasti:
