Marraskuussa 2004 Nasa teki historiaa taivaalla.
Historiallisen X-43-aluksen lennosta teki se, että se onnistui saavuttamaan ilmassa miltei 11 000 kilometrin tuntinopeuden nestemäistä polttoainetta käyttävänä ja ilmakehästä hapen ottavana lentokoneena. Kyseessä on yli 20 vuoden jälkeenkin kyseisessä kategoriassa kaikkien aikojen nopeusennätys.
Testissä X-43 saatettiin ilmaan B-52-pommikoneen toimesta, joka tuotti sille alkuun tarvittavan nopeuden. Pudottuaan B-52:n testilavetilta, X-43 kiihdytti vauhtia entisestään rakettimoottorin avulla – tämän jälkeen alus käynnisti scramjetiksi-kutsutun moottorin ja ylsi ennätykseensä.
Peräti 230 miljoonaa dollaria maksanut kehitystyö osoitti, että scramjetiksi (Supersonic Combustion Ramjet) kutsuttu suihkumoottoritekniikka toimi simulaatioiden lisäksi myös käytännössä. Tekniikkaa on sittemmin käytetty muun muassa ilmataisteluohjuksissa, joita voidaan käyttää yliääninopeuksissa.
Katso maailmanennätyslento yläpuolelta löytyvältä Nasan videolta.
Ilmavoimien ex-pääkoelentäjä, lentokoneasiantuntija Jyri Mattila kertoo, että ihmisen olisi vaikeaa vastaavaa testialusta perinteisesti "lentää".
– Monet hävittäjätkin ovat nykyään staattisesti pituusepävakaita, ja niillä ei pysty edes lentämään eikä laskeutumaan ilman tietokoneita.
– Periaatteessa X-43-koneeseen voisi laittaa ihmisen kyytiin makuuasentoon (onhan ihminen laittanut koiriakin taivaalle), mutta se vaatisi tietokoneen ohjausapua onnistuakseen. Riskialtistahan se olisi. Kone, jota ei ole suunniteltu ylipäätään edes laskeutumaan. Sakkausnopeus on valtava, Mattila kertoo.
Miksei nopeusennätystä ole rikottu?
Mattilan mukaan X-43:n kaltaisten lentävien alusten ja nykyaikaisten ohjusten välinen ero on ylipäätään hiuksenhieno.
Puhutaanko X-43 kohdalla siis ennemminkin ohjuksesta kuin lentokoneesta? Mattilalla ei ole kysymykseen helppoa vastausta.
– Nykyajan risteilyohjukset ovat jo melkein lentokoneita. Useinhan me mielletään, että kyseessä on lentokone, kun siellä on ihmisiä tai tavaroita kyydissä. Lentokoneeksi aluksen tekee sen, että sitä ohjataan kuten lentokonetta –tässä X-43:n tapauksessa runko tuottaa aerodynaamisesti nostovoimaa, hän tuumii.
Miehitetyn lentokoneen nopeusennätys on Lockheedin valmistaman SR-71 Blackbirdin hallussa, joka ylitti äänennopeuden 3,3- kertaisesti (noin 3500 kilometriä tunnissa) vuonna 1976. Maailman nopeimmat ballistiset ohjukset taas kykenevät jopa 27-kertaiseen äänennopeuteen (noin 32 000 kilometriä tunnissa).
Mutta miksi yli 20 vuotta vanhaa nestemäistä polttoainetta käyttävien ja ilmakehästä happea ottavien lentokoneiden nopeusennätystä ei ole sittemmin rikottu? Syy siihen lienee taloudellinen.
– Kehitysprojektit ovat niin kalliita. Varmasti tässä tapauksessa on ajateltu, että "tavoite on saavutettu". Pystyttiin kehittämään moottori (scramjet), jota voidaan käyttää esimerkiksi ohjuksissa.