Naisräppärit Suomessa: Tasa-arvoon on vielä matkaa

– Ehkä on hienoinen kynnys ryhtyä johonkin tietäen olevansa poikkeus muiden joukossa, Johanna Kustannus -levymerkin tuotantopäällikkö Mikko Kuoppala sanoo.

Pitkän uran rap-artistina ja musiikkibisneksessä tehnyt, Pyhimyksenä tunnettu Kuoppala toteaa, että potentiaalisia naisartisteja näkee Suomessa aiempaa enemmän.

Musiikkimaailma alkaa olla kaikin puolin suvaitsevampi.

– Rapin ei tarvitse olla aina kovaa, vaan se voi olla mukavaa, kaunista, kilttiäkin.

Suorapuheisuuden sanansaattaja

Kuoppalan vuonna 2010 räppikoulusta bongaama Mercedes Bentso (Linda-Maria Roine) teki jo 17-vuotiaana vaikutuksen suorapuheisuudellaan.

– Siellä räppikoulussa moni kirjoitti lähinnä siitä, miten kiva koulupäivä oli ollut, Bentso hymähtää.

Huumepiireistä musiikin avulla irti päässyt artisti ei ole häpeillyt puhua menneisyydestään. Sen sijaan hän on tehnyt kokemuksistaan toimivia sanoituksia.

– Kerroin aika suoraan mun silloisen elämän varjopuolista ja mitä ympärillä tapahtui. Luulen, että se oli se juttu, johon Pyhimys kiinnitti aikoinaan huomiota.

Rap-artisti Steen1:en kanssa parhaillaan levyä työstävä riimittelijä toteaa, etteivät suomalaiset hip hop -piirit ole tasa-arvoisia.

– Ei se meininki ole tasa-arvoista niin kauan, kun videoilla pomppii silikonimisuja ja mies räppää mahdollisimman paljon vaatetta päällä.

Bentso vastaa ilmiöön kirjoittamalla kappaleita, joissa ei leimaudu objektiksi. Hänen videoillaan ei silikonimisuja nähdä.

– Vaikka se olisi musta ihan kiva. Mut sit siellä pitää pomppia myös mustiabarbaareja, hän nauraa.

Rohkeat hulluttelijat

Viime aikoina kasvavaa suosiota nauttinut rapduo SOFA syntyi viime keväänä, kun Fanni Noroila ja Sonja Kuittinen kyllästyivät arjen harmauteen.

– Päätettiin, että näytetään keskaria kohtalolle ja tehdään sitä, mitä ollaan aina haluttu tehdä, Noroila tiivistää.

Asenne alkoi kuulua musiikissakin. Positiivisen röyhkeäksi itseään kuvaileva SOFA on yksi esimerkki, ettei räpin tarvitse olla kovaa ja synkistelevää.

– Tää maa ja koko maailma kaipaa pyyteetöntä positiivisuutta ja rehellisyyttä. Sitä ei vaan ole täällä tarpeeksi, Noroila pohtii syitä siihen, miksi juuri SOFA huomattiin lukuisten musiikintekijöiden joukosta.

Kaksikko vetää omaa linjaansa siitäkin huolimatta, ettei se ole Suomessa tavanomainen näky.

– Meillä ei ollut mitään kynnystä tehdä tätä hommaa. Vasta jälkeenpäin alettiin ajatella, että ”ai niin, pitäiskö tässä olla joku kynnys?”, Noroila kertoo.

– Niin, silloin kun luettiin ekat YouTube-kommentit meidän videosta, Kuittinen nauraa.

Syksyllä esikoislevynsä julkaiseva SOFA on pistänyt myös merkille, ettei rap-maailma kohtele kaikkia tasavertaisesti.

– Tuntuu usein, että naisen pitäisi mennä johonkin tiettyyn muottiin ollakseen uskottava. Jos joku jäbä tulis tähän hauska lakki päässä, sitä pidettäisiin hauskana juttuna. Naisella taas se menee helposti siihen, että ajatellaan, et ”toi on joku bimbo”.

Elämän tulkitsija

Sodankylästä Suomen rap-kartalle noussut Rauhatäti (Hanna Yli-Tepsa) on ollut pitkään tuttu näky keikkalavoilla ja studiossa. Silti artistin ensimmäinen albumi tulee julki vasta tämän viikon perjantaina.

Viivästykseen ovat vaikuttaneet muun muassa rikki mennyt tietokone (jonka mukana kappaleita hävisi jäljettömiin) ja kahden lapsen syntyminen.

Musiikki on kulkenut kuitenkin mukana elämäntilanteesta toiseen.

– Rap-musiikki on kanava, jonka kautta voin tuoda ajatuksiani julki. Jo muutaman tahdin pätkään saa helposti menemään paljon asiaa ja sanoja.

Kantaaottavaksi yhteiskunnalliseksi räppäriksi profiloitu Rauhatäti mainitsee yhdeksi hienoimmista hetkistä sen, kun eräs mies rinnasti blogissaan artistin sanoituksia omaan elämäänsä.

– En räppää glamour-bileistä, joissa juodaan shamppanjaa, vaan arkisesta elämästä ja sen ongelmista.

Ensimmäiset riiminsä syrjäkylien nuorista tehnyt Rauhatäti korostaa, että huomatuksi tuleminen vaatii asennetta, hyviä sanoituksia ja rytmitajua.

– Jos haluaa näkyä suuren joukon edessä, niin riittää varmaan, että laittaa bikinit päälle ja räppää johonkin discobiittiin. Mutta jos puhutaan ammatillisesti, naisella pitää olla menestyäkseen samat kriteerit kuin miehelläkin.