Patologinen valehtelija sanoo juuri ne asiat, jotka haluatkin kuulla – ja saattaa valehdella myös tilanteissa, joissa ei tarvitsisi.
– Patologinen valehtelija tarkoittaa ihmistä, joka valehtelee mielivaltaisesti. Valehteleminen on kokonaisvaltaista ja toistuvaa, myös sellaisissa tilanteissa, kun ei tarvitsisi valehdella, kertoo kriminaali- ja oikeuspsykologian dosentti Helinä Häkkänen-Nyholm.
Liian hyvää ollakseen totta
– Yleensä ne asiat, joista patologinen valehtelija valehtelee, ovat liian hyviä ollakseen totta.
Valheissa saattaa olla epäjohdonmukaisuuksia. Monet patologiset valehtelijat valehtelevat tilannesidonnaisesti, vaikuttaakseen käsillä olevaan tilanteeseen. Valheilla halutaan saavuttaa nopea hyöty. Toisaalta, esimerkiksi petosrikollisten parissa, suureellisetkaan valheiden verkot eivät ole harvinaisia.
Työnhakijana patologisen valehtelijan ansioluettelosta voi saada käsityksen, että henkilö olisi täydellinen tarjottuun työhön. Mukana saattaa olla vaikeasti varmistettavia asioita, kuten työkomennuksia ulkomailla. Samalla tavalla valehtelija toimii mahdollisen kumppanin lähellä.
Omatunto ei kolkuta
Valehtelija on harjoitellut lapsuudesta saakka valehtelemista. Valehtelu ei myöskään herätä patologisessa valehtelijassa omantunnonpistoksia tai häpeää.
Mistä valehtelun voi tunnistaa?
Helinä Häkkänen-Nyholm kertoo, että vilpillisyyteen ja valheeseen on usein liittyy se, että vastaus on epäselvä ja epäoleellisen, äänellinen epävarmuus ja tauot lisääntyvät, yksityiskohdat ja oma rooli kerronnassa vähenevät, oma-aloitteinen tuotteliaisuus kertojana vähenee ja kuuntelijalle tulee olo, että toinen puhuu jännittyneesti tai hermostuneesti.
– Kannattaa luottaa omaan intuitioon, jos tulee sellainen tunne, että tässä on nyt jotain mätää.
Patologinen valehtelija tarkkailee kuulijaansa ja arvioi ja mukauttaa toimintaansa sen perusteella, kuinka hyvin hänen kertomuksensa uppoaa, Häkkänen-Nyholm kuvailee.
Valehtelija ei mieti vastapuolen tunteita valehdellessaan.
– Voi olla, että patologinen valehtelija sanoo epäilevälle kumppanilleen olleensa uskoton päästäkseen vähemmällä, mutta ei huomioi sitä, että uskottomuuden ajatus voi tuntua toisesta karmaisevalta.
Joskus tähtäimessä ei kuitenkaan ole suora hyötyminen tai pälkähästä pääseminen.
– Aina ei ole oma lehmä ojassa. Joskus kyse voi olla sosiaalisesta pelistä ja viihdykkeestä, kun valehtelija tarkkailee, kuinka tarinat uppoavat.
Ihmissuhteen päättyminen ei pysäytä
Ihmisen kanssa, joka on valehdellut ja valehtelee kaikesta, on mahdotonta elää, sanoo Häkkänen-Nyholm. Puoliso on saattanut pelata koko perheen rahat, olla uskoton ja sanoa olevansa töissä, vaikka ei olekaan.
Ihmissuhteen päättäminen ei välttämättä toimi pysäyttävänä tekijänä valehtelijalle.
– Uuden elämän rakentaminen ei yleensä tuota ongelmia heille. He ovat mestareita kertomaan uudelle, potentiaaliselle kumppanille mitä he haluavat kuulla. Usein he osaavat lentää kukasta kukkaan. Tällaiset Auervaara-tyyppiset patologiset valehtelijat ovat yksi oma ryhmänsä.
Valheen tunnistaminen sattumanvaraista
Vaikka ihminen on taipuvainen olemaan luottavainen, on Häkkänen-Nyholmin mukaan syytä epäilyyn, jos valheita tulee ilmi jatkuvalla syötöllä. Muutama valhe voi olla selitettävissä, mutta jos ne ovat ennemminkin yleinen kaava, on taustalla usein ongelma.
Valehtelemista on tutkittu tarkkailemalla tutkimustilanteissa ihmisen eleitä, mikroilmeitä ja sanattomia viestejä. Tavallinen ihminen tunnistaa valheen kuitenkin hyvin sattumanvaraisesti, ja Häkkänen-Nyholm vertaa valheen tunnistamista kolikon heittämiseen. Patologisen valehtelijan tunnistaminen ei ole yhtään sen helpompaa.
– Ei kasva nenää, eivätkä korvat heilu, eivätkä he katso kokoajan vasemmalle alas. Ei patologista valehtelijaa voi oikein tunnistaa mistään ulkoisesta tekijästä.
Kuva: Colourbox