Kateviljely on laiskan puutarhurin tapa hoitaa kasvimaata. Kateviljelyssä maata ei muokata, vaan sen pinnalle lisätään maatuvaa ainesta, katetta.
Maa ei ole luonnossa koskaan paljaana. Kasviton, paljas maa on suojaton tuulta, sateita ja aurinkoa vastaan. Luonnon olosuhteet kuluttavat paljasta maata enemmän kuin kasveilla suojattua maata. Tästä syystä viljelymaatakin olisi hyvä suojata katteen avulla.
Kateviljelyssä kasvimaan paljaat alueet peitetään katteella. Kate pitää maan kosteana ja on matojen ravintoa. Kate muuttuu matojen läpi kuljettuaan ravinteikkaaksi mullaksi. Madot myös muokkaavat maata siten, että se muuttuu ilmavaksi kasvualustaksi.
Katteeksi sopii lähes mikä tahansa eloperäinen aine. Katteena voi käyttää esimerkiksi vanhoja lehtiä, kaisloja, puuhaketta, sahanpuruja ja juureksista saatuja naatteja. Maan voi peittää jopa pahvilla tai vanhalla räsymatolla.
Ravinnepitoisuudeltaan parasta katetta on ruohosilppu, eli nurmikon leikkuujäte.
Näin käytät katetta
Maa on hyvä kuohkeuttaa haraamalla ennen katteen levitystä. Haraamisella tarkoitetaan maan pinnan rikkomista.
Katetta kannattaa laittaa ainakin 10 senttimetrin paksuisesti, ja lisätä sitä sen mukaan kun se maatuu. Katteen levittäminen pieniin riviväleihin saattaa olla hankalaa. Pitkälle heinälle ja oljille tarvitaan 40-50 cm:n rivivälit.
Taimesta istutetuille kasveille kate levitetään heti istutuksen jälkeen. Siemenestä kylvettäville kate levitetaan esimerkiksi ensimmäisen harvennuksen jälkeen.
Kate parantaa maan kosteutta ja tekee mullasta ravinteikkaampaa, mutta jos maa on huonokuntoista tai savista, se ei tule yhdessä kesässä kuntoon katteen avulla. Kateviljelyä kannattaa harrastaa kolmena kesänä, ennen kuin tekee johtopäätöksiä viljelyn vaikutuksista.