MTV Sport arvioi, miltä Veikkausliigan sarjataulukko näyttää 2. huhtikuuta alkavan liigakauden päätteeksi.
1. HJK
Laaja ja laadukas pelaajamateriaali luo turvaa päävalmentaja Mika Lehkosuolle, jolla ei ole varaa epäonnistua toistamiseen. Harjoituskaudella Klubin peliesitykset ovat ailahdelleet, mutta toisaalta ykkösmiehistö on ollut kentällä yhdessä harvakseltaan. Viime aikoina pelaamisessa on näkynyt lupaavia merkkejä. Vasen laitapuolustaja Taye Taiwo on yksi sarjan parhaista pelaajista - kuten myös japanilaistaituri Atomu Tanaka. Paluumuuttaja Rafinha liittyy vielä myöhemmin mukaan. Muutamia kysymysmerkkejä leijuu ilmassa: onko kolumbialaiskärki Alfredo Morales riittävän tasainen suorittaja piikissä? Kasvaako Thomas Dähnestä ykköstorjuja? Miten pätevät pelintekijät Medo ja Anthony Annan syttyvät arkisiin liigaotteluihin?
2. SJK
Palaset ovat hieman kevyempää sorttia kuin HJK:lla. Hallitseva mestari perustaa pelaamisensa pallokontrolliin- ja lyhytsyöttöpeliin, joka mahdollistaa tiiviin puolustustyöskentelyn. Viime kaudella tasapainoinen ryhmä ei vakuuttanut nopeissa hyökkäyksissään, minkä vuoksi hyökkäyspelaaminen puuroutui ajoittain. Uskaltaako laadukas pelaajien kehittäjä Simo Valakari kierrättää pelaajistoaan rohkeammin? Syytä olisi. Mihkel Aksalu on sarjan paras maalivahti. Matej Hradecky taistelee Johannes Laaksosen kanssa pelipaikasta keskialueella. Alexei Eremenko junior on hyvässä kunnossa, mutta pitääkö hänen pelikurinsa? Maalisieppo Akseli Pelvaksen jättämää aukkoa tulee olemaan haastavaa paikata laidalla.
3. RoPS
Päävalmentaja Juha Malinen on luonut melko yksinkertaisen mutta tehokkaan pelisysteemin, joka tuotti loistavaa tulosta viime kaudellakin. Hyvin roolitetut yksilöt saavat mellastaa sinipaitojen ryhmityksessä aidosti vahvuuksillaan. Fyysisesti vahvassa ja sitkeässä jätkälaumassa riittää pelaajia, jotka uskaltavat kantaa vastuuta. Heistä mainittakoon Aleksandr Kokko, Abdou Jammeh, Janne Saksela ja Juha Pirinen. Tähtitoppari Faith Friday Obilorin menetys FC Interin riveihin jättää väistämättä kirvelevän loven alakerran tiiveyteen. Maalivahti Ricardon taso on pienoinen kysymysmerkki. Robert Taylor on kiintoisa vahvistus pelintekijäosastolle. Hopearyhmä taistelee tukevasti pronssista. Kärkikaksikon haastaminen lienee vaikeaa.
4. FC Lahti
Viime kausi oli kokonaisuutena valjuhko, mutta tällä hetkellä näyttää paremmalta. Lahtelaisryhmä on nuorentunut, mutta asiassa on paljon positiivisia puolia. Suoraviivaisesti ja terävästi iskevät Mustat Kuhnurit ovat tehokkaita tilanteenvaihdoissaan. Kollektiivinen pallonhallintapelaaminen tuottaa tosin yhä suurta tuskaa Toni Korkeakunnaksen suojateille. Ajoittain pelaajat pakottavat peliä liikaa: vaikka tilaa edetä ei löytyisi, pyrkii joukkue puskemaan vastustajan puolustuslinjan selustaan. Pelitapa kuluttaa valtavasti voimavaroja. Jos Duarte Tammilehto kuntoutuu alkukauden aikana pelikuntoon, on ryhmityksessä vihdoin ankkuri, joka osaa koiruudet ja pelin rytmittämisen jalon taidon. Puolustuslinja kestänee kovaakin painetta.
5. FC Inter
Job Dragtsman viimeinen kausi saattaa vapauttaa runsaasti positiivista energiaa joukkueen keskuuteen. Puuduttavasta johtamistyylistään jatkuvasti seuran sisälläkin kritiikkiä saanut hollantilainen on puutteistaan huolimatta pelinymmärtäjä, joka luo muun muassa erinomaisen täsmällisiä pelisuunnitelmia yksittäisiin otteluihin. Turkulaisryhmä oli viime kaudella sarjan vaarallisin ja tehokkain joukkio tilanteenvaihdoissaan. Hyökkäyspään yksilöt sopivat vastaiskupelaamiseen kerrassaan briljantilla tavalla. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon ranskalaishyökkääjä Guy Gnabouyou, joka viimeisteli viime kaudella sinimustille kuusi osumaa ja antoi peräti kahdeksan maaliin johtanutta syöttöä. Lupaava Benjamin Källman saa vastuuta yläkerrassa.
6. IFK Mariehamn
Ahvenanmaalaisjoukkue on muuttunut suhteellisen vähän viime kaudesta. Pitkäaikainen päävalmentaja Pekka Lyyski jätti tehtävänsä viime kauden päätteeksi apuvalmentajalleen Peter Lundbergille, joka tuntee talon tavat. Harjoituskaudella yhtenäinen pelaaminen on hakenut vielä uomiaan, mutta saarelaismiehistössä on potentiaalia. Mikäli palaset loksahtavat kohdilleen, vihreäpaidat voivat yltää kolkuttelemaan jopa mitalitaiston ovia. Todennäköisempää silti on tasainen kausi ilman suuria nousuja tai laskuja. Yläkerrassa hyökkääjät Aleksei Kangaskolkka ja Dever Orgill muodostavat pelottavan parivaljakon. Hyökkäyspelin oikea sielu on kuitenkin brasilialaistaituri Diego Asis, jonka merkitystä ei voi liiaksi korostaa.
