Nykynuorisolla ei ole aavistustakaan minkälaisia tunnemuistoja liittyy esimerkiksi c-kasetin kelaamiseen, cd-levyjen kansien epätoivoisiin korjausyrityksiin tai sitten vinyylilevyjen kansitaiteen ihailuun. Tietyissä piireissä vinyylilevyt ovat säilyttäneet suosionsa – niitä kerätä edelleen ja osa levyistä on rahallisestikin arvokkaita.
Jos ullakolta löytyy läjä lp-levyjä, niin niitä ei missään nimessä kannata kärrätä sekajätelaatikkoon. Joukossa saattaa hyvinkin olla arvotavaraa.
Vinyyli- tai lp-levyjen kaupallinen kulta-aika ajoittuu karkeasti 1950-luvulta 1980-luvun loppuun. Tämän jälkeen johtavaksi formaatiksi kohosi levy-yhtiöiden aloitteesta cd-levy.
Tätä nykyä musiikkia kulutetaan pääasiallisesti erilaisten suoratoistopalveluiden kautta, eikä kuluttaja osta enää juurikaan fyysisiä äänitteitä.
Alan harrastajat ja keräilijät voivat kuitenkin maksaa tuhansiakin euroja hyväkuntoisesta ja harvinaisesta vinyylilevystä.
Maku vaihtelee
Kari Nissin perustama Keltainen jäänsärkijä myy uusia ja käytettyjä levyjä.
Nissi on kumppaneineen pyörittänyt musiikkiäänitteiden kivijalkakauppaa Helsingissä 1980-luvun lopusta asti. Vuodesta 1993 asti levykauppa on sijainnut legendaarisen Tavastia-klubin vieressä.
Levykauppiaan mukaan vinyylilevyt käyvät edelleen kaupaksi, joskin kuluttajien maku vaihtelee.
Tällä hetkellä esimerkiksi raskaamman musiikin eli heavyn ja sen eri alatyylien levyt ovat todella kysyttyjä.

