Noin 99 miljoonaa vuotta vanha meripihkassa oleva dinosauruksen häntä riemastuttaa tutkijoita. Ensimmäistä kertaa on tehty löytö, missä dinosauruksen höyhenpeite on yhä kiinni eläimen jäänteessä.
– Tämä on ensimmäinen laatuaan. Olen aivan sekaisin innosta, iloitsee paleontologi Ryan McKellar Kuninkaallisesta Saskatchewanin museosta Kanadassa uutistoimisto Reutersille.
Viime vuonna meripihkatorilta Myitkyinassa Myanmarissa tehty löytö on liitukaudelta noin 99 miljoonan vuoden takaa. Se ei ole koolla pilattu.
Kaikki tallella luista lähtien
Ryan McKellar ja Lida XingShenna Wang
Fossilisoituneen pihkan eli meripihkan sisällä on 3.6 sentin mittainen kappale häntää. Siinä on kuitenkin tallella kaikki: luut, lihas, nahka ja höyhenet.
– Voimme nähdä, miten sulat ovat kiinnittyneet häntään. Näemme niiden muodot mikrotasolle, ja myös pigmenttikuviot höyhenissä, McKellar valaisee. Hän kuuluu usean tutkijan ryhmään, joka kirjoitti löydöstä Current Biology -julkaisussa.
Häntä on päältä kastanjanruskea, alta vaalea tai valkoinen, tutkijat sanovat. Höyhenet ovat auttaneet joko parittelussa tai lämmönsäätelyssä. Hännästä löytyi myös jälkiä veren hemoglobiinin sisältämästä raudasta.
Kuulunut pienelle eläimelle
Tutkijat arvioivat, että häntä on kuulunut linnunkaltaiselle kaksijalkaiselle dinosaurukselle, jolla on ollut mittaa enintään 15 senttiä, ja joka todennäköisesti ei osannut lentää. Löydön uskotaan kuuluvan maniraptora- eli petokädet-ryhmään.
Linnut ilmestyivät maapallolle ensimmäistä kertaa noin 150 miljoonaa vuotta sitten. Ne kehittyivät pienistä höyhenpeitteisistä dinosauruksista. Löydön anatomian perusteella se ei ole kuitenkaan kuulunut linnulle.
Meripihka tutkijoiden aarreaitta
Löytyneen kappaleen yksilö lienee juuttunut ammoin kohtalokkaasti hännästään kiinni pihkaan.
Meripihka onkin eräänlainen tutkijoiden 'pakastin' ja aarreaitta. Meripihkan sisältä löytyy niin hyönteisiä, liskoja, nisäkkäitä ja lintuja kuin kasveja.
– Meripihkoissa on säilynyt otoksia ikivanhoista ekosysteemeistä. Niissä olevien kappaleiden yksityiskohdat näkyvät mikroskooppisen tarkasti ja kolmiulotteisina ja vakaina. On vaikea tutkia näin kohteita muissa ympäristöissä, McKellar toteaa.
