Suomalaisten hautakivet eivät ole enää punamustapilkullisia suorakulmioita vaan punaruskearaidallisia, sivuilta röpelöisiä ja muodoltaan epäsymmetrisiä. Yhä useammin valitaan myös kynttiläluukullinen tai metsästä haettu luonnonkivi. Vaikka hautakiven voi saada muutamalla sadalla eurolla, valikoitavien ominaisuuksien takia hinta lähentelee usein paria tonnia.
Kurun harmaa, Ylämaan vihreä, Karjalan ruskea, Varpaisjärven musta, Taivassalon punainen, Pohjolan Loimu, Savon Helmi, Vihreä meri… Hautakiviä tehdään monista eri kivilajeista.
– Vanhanaikaista Vehmaan punaista ovat hautausmaiden vanhat alueet täynnä. Ihmiset eivät enää halua sitä, koska muistavat, että mummon mummon mummon kivi on sitä samaa punamustapilkullista. Se on jäänyt tosi paljon pois viimeisten parinkymmenen vuoden aikana, neljännen polven hautakiviyrittäjä Petteri Kaila lempääläisestä Muistokivi Oy M. Kailasta kertoo.
Ykkössuosikin paikan on ottanut Mäntsälän punainen. Punaruskeaa, voimakasraitaista kiveä näkee paljon hautausmaiden uusilla alueilla.
– Varmaan useampi kuin joka toinen hautakivi tehdään nykyään siitä. Suosio johtuu yksinkertaisesti siitä, että viereinenkin kivi on sellainen. Ihmiset eivät uskalla erottautua muista varsinkaan hautakiviasiassa. Vaikka haluttaisiin musta kivi, otetaan se punaraidallinen, kun kerran vieressäkin on.
Suomalaisten kivilaatujen värivaihtoehdot ovat musta, harmaa, punainen, vihreä ja ruskea eri sävyineen.
– Ruskeita menee todella vähän. Musta on ollut suosikki iät ja ajat ja tulee aina olemaan. Jotkut tosin mieltävät mustan kiven hirveän synkäksi, ja hautakivenhän ei enää tarvitse olla synkkä, vaikka asia onkin. Kivi voi hyvin olla vaikka pikkuisen iloisen pirtsakka, kun omaiset kävelevät haudalle viemään kukkasia.
Kuten Vehmaan punaisen, aika on ajanut myös symmetrisen suorakulmaisten kivien ohi.
– Sellaista kantikasta matkalaukkumallia, jota hautausmaiden vanhat alueet ovat yleensä täynnä, ei enää juuri valita. Onhan se tylsän näköistä, kun on vieri vieressä kantikkaita kiviä. Tosin se olisi halvin vaihtoehto, Kaila sanoo.
– Viimeisten 10–15 vuoden aikana suosioon on tullut sellainen, että hautakiven sivupinnat ovat lohkopintaa eli luonnonmukaisia, muhkuraisia ja röpelöisiä. Etupinnat ovat melkein järjestään kiiltäväksi hiottua, sileää kiveä.
Muodoltaan hautakivi voi olla millainen tahansa.
– Jos sopivaa ei löydy suoraan kuvastosta tai yrityksen malleista, niin asiakas voi jopa piirtää itse ruutupaperille, että tällaisen hän haluaa. Kaikki muodot pystytään toteuttamaan – käsin lohkotussa kivessä ei millilleen, mutta sentilleen tai sinne päin.
– Nykyään aika yleinen malli on, että vasen puoli on korkeammalla, ja siitä kivi laskeutuu pikkuhiljaa oikealle. Korkeuseroa tulee vasemmalle ja oikealle puolelle noin kymmenen senttiä.
Uniikkeja luonnonkiviä metsistä
Viime aikoina myös luonnonkivien kysyntä on lisääntynyt.
– Luonnonkivi on uniikki kappale, toista samanlaista ei ole olemassa – ovathan kaikki ihmisetkin erilaisia. Me haemme kiviä itse metsästä, osan Lapista asti. Niitä ei mitenkään muotoilla, vaan kivet ovat juuri sellaisia kuin ne on maastosta löydetty. Ne ovat näyttävän näköisiä.
– Muhkuraiseen ja epäsymmetriseen luonnonpintaan ei voi kaivertaa tekstiä, joten luonnonkiviin tehdään tekstitykset pronssilaatoilla.
Joskus luonnonkiven hinta saattaa nousta korkeammaksi kuin tavallisen hautakiven. Siihen vaikuttaa esimerkiksi se, kuinka vaivalloista kiven hakeminen maastosta on ollut.
– Kuljen aina metsissä, pellonreunoilla ja pikkuteillä silmät auki ja katselen, olisiko siellä joitain ”aarteita”. Teemme luonnonkiviä myös asiakkaan omista kivistä, Kaila sanoo.
Seurakunta voi määrätä mitat
Useimmiten hautakivet ovat noin 80 senttimetriä leveitä ja 65–70 senttimetriä korkeita. Jotkut haluavat pienempiä, jotkut isompia.
– Mutta viimeisten seitsemän–kahdeksan vuoden aikana hautausmaat ovat alkaneet tosi tarkkaan ohjeistaa omaisia, että tällä hautausmaalla tällä osastolla saa olla vain tämän levyinen hautakivi. He antavat tosi tarkkoja mittoja ihan sen takia, että hautausmailla on tilan puute, Kaila sanoo.
– Helsingin suunnalla on menty jopa siihen, että hautakivi saa olla vain ja ainoastaan 30 senttiä leveä. Sillä säännöllä melkein pakotetaan omaiset valitsemaan kaiverretun tekstin sijaan nimikilpi eli pronssista valettu laatta.
Ilman laattaa pieneen kiveen ei mahdu useamman vainajan tietoja.
– Siinä on moni vanhempi ihminen ihmeissään, että voi kun se on pieni, eikö me nyt millään saada sitä kaiverrettua tekstiä. Kaikki eivät oikein tunnu hyväksyvän, että seurakunta voi määrätä heidän hautapaikastaan niin tarkkaan.
Oma kuva harvoin kiveen
Kaila sanoo, että hautakiven pintaan kaiverretut koristekuviot ovat jo vähän vanhanaikaisia.
– Kyllä niitäkin menee, mutta nykyään ihmiset valitsevat enemmän pronssi-messinkiseoksesta tehtyjä koristeita. Kiven päälle asetellaan esimerkiksi pronssipääskysiä tai -varpusia, perhosia, enkeleitä tai risti. Kun koristeet ovat vähän koholla hautakiven pinnasta, niistä tulee näyttävämpiä.
Vainajan kuvan Kaila muistelee kaivertaneensa vain muutamaan hautakiveen viimeisten kymmenen vuoden aikana.
– En usko, että se tulee ikinä yleistymään Suomessa. Ehkä se liittyy siihen tyypilliseen suomalaiseen jurouteen, ettei uskalleta tehdä mitään poikkeavaa ainakaan tällaisessa asiassa.
– Kun kiertelin viime viikolla Kreikassa hautausmailla, melkein jokaisessa kivessä oli vainajan kuva. Mielestäni se on todella hieno tapa.
"Rakas, ikävä sinua"
Suomessa hautakiveen kaiverrutetaan yleensä vain vainajan nimi sekä syntymä- ja kuolinaika.
– Ennen vanhaan melkein joka toiselle tuli vielä, että omaa sukua se ja se. Nyt yhä useampi jättää sen pois. Samoin yhteen aikaan kivessä oli aina joku titteli ennen nimeä, esimerkiksi talon isäntä taikka emäntä. Ne olisivat hienoja vieläkin.
– Pienten lasten hautakiviin laitetaan monesti alareunaan pienellä jokin muistolause. Teksti voi olla Raamatusta tai jokin ihan muu, esimerkiksi ”rakas, ikävä sinua”.
Jokaisesta hautakivestä tehdään seurakunnalle hautamuistomerkin lupahakemus, johon piirretään kuva kivestä teksteineen kaikkineen.
– Periaatteessa hautakiveen voi laittaa minkä vaan tavallisen lauseen. Mutta jos se on vähänkin jotakuta loukkaava, seurakunta ei anna siihen lupaa.
Ylivoimaisesti yleisin kirjasintyyppi hautakivissä on Antikva, jossa kirjainten ala- ja yläreunoissa on leveät tassut.
– Se on ihan perusselkeä fontti. Sitä käytetään hautakiviliikkeiden esitteissä, ja sen melkein jokainen valitsee. Nuorten tai lasten haudoille saatetaan haluta jokin kaunokirjoitustyyli tai muuten vähän koukeroisempi fontti.
Kynttiläluukussa kynttilä palaa kurjallakin säällä.Piia Simola
Kynttiläluukku tyyris, mutta suosittu
Huomattava muutos hautakivissä on kynttiläluukullisten kivien yleistyminen.
– Niitä alkoi tulla ehkä 12–15 vuotta sitten. Nyt se on ihan arkipäivää, ja kynttiläluukku menee joka toiseen kiveen. Se ei ole mikään hetken muotijuttu, vaan tulee ihan varmasti säilymään, Kaila sanoo.
Käytännössä kiveen jyrsitään kolonen ja tehdään luukku, jonka kehyksetkin ovat pronssia eli lähes ikuiset – ne eivät mene rikki eivätkä hajoa.
– Kynttiläluukku on siitäkin tosi hyvä systeemi, että se on oikeastaan ainoa tapa, jolla kynttilän saa palamaan räntäsateessa tai myrskyssä. Kaikki marketista kahden euron kynttilöitä hakevat tietävät, että kun he menevät haudalle seuraavan kerran, niin se kynttilä on ehtinyt palaa viidesosan ja sitten sammunut.
Kynttiläluukku nostaa hautakiven hintaa huomattavasti.
– Meillä sellainen maksaa karkeasti 650–700 euroa riippuen siitä, tuleeko luukkuun vielä joitakin koristeita. Monessa paikassa hinta saattaa olla jopa yli tuhat euroa.
200 000 markan kivi pantterilla
Kun Kailalta kysyy, paljonko hautakivet ylipäätään maksavat, hän naurahtaa.
– Vähän sama kuin jos menisi käytettyjen autojen kauppaan ja kysyisi, paljonko maksaa käytetty auto. On monta kymmentä asiaa, joista hautakiven hinta muodostuu: koko, sivujen muotoilu, väri, koristeet, teksti sekä se, minne kivi kuljetetaan. Olisiko aika yleinen keskihinta noin 1 800–2 000 euron paikkeilla.
– Jotkut tulevat tekemään tilauksen suoraan kiviveistämölle ja sanovat, että he ovat varanneet hautakiveen 800 euroa, enempää ei ole, tehkää sillä. Sitten tehdään vähän pienempi kivi.
Halvimmillaan hautakiven voi saada muutamalla sadalla eurolla.
– Hautalaatta eli kolmen sentin kivilaatta on edullisin vaihtoehto. Se on noin A4:n kokoinen, ja yksinkertaisimmillaan siinä lukee vain vainajan nimi. Se maksaa alle 300 euroa paikoilleen asennettuna.
Eniten hautakiven hintaan vaikuttaa kiven koko.
– Jo pikkaisen A4:sta isompi kivilaatta on heti satasen–kaksi kalliimpi.
Kallein Kailan yrityksessä osittain tehty hautakivi maksoi noin 200 000 markkaa.
– Näyttelijä Sylvi Salonen tilasi sen eläessään itselleen ja äidilleen. Hän sanoi, että haluaa nähdä, miltä näyttää se kivi, jonka alla hän joskus aikanaan makaa. Me teimme kiveen vain tekstityksen, kuvanveistäjä teki muuten koko kiven. Hän veisti kiven päälle luonnollisessa koossa makaavan pantterin. Niitä ei siis liimattu yhteen kahdesta eri kivestä, vaan itse hautakivi ja pantteri ovat samaa kiveä.
– Ilmeisesti Sylvi Salonen oli nähnyt unta olevansa Afrikassa ja sai jotenkin sitä kautta idean pantterista. Nykyään kivi on Porissa Käppärän hautausmaalla.
