Pyydä ja päästä -kalastus on nostanut kovasti suosiotaan viime vuosina myös Suomessa. Luonnonvarakeskuksen tutkijat kertovat, että suosittuun lajiin liittyy myös ongelmia.
Niin sanottu catch and release -kalastus on nostanut suosiotaan hurjasti viime vuosina. Kyseisessä kalastusmuodossa kalaa ei tapeta eikä syödä, vaan yksilö palautetaan pyydystyksen jälkeen takaisin veteen uimaan.
Ennen palauttamista, näyttävästä saalistaa halutaan yleisesti ottaa kuvia, joita sitten näytetään innoissaan kalakavereille.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Atso Romakkaniemelle ilmiö on luonnollisesti tuttu ja siinä on mukana paljon elementtejä, jotka korostavat kalastuksen elämyksellisyyttä.
– Saadaan kala narrattua vieheeseen ja väsytyksen jälkeen otetaan kala omaan käsiin, otetaan hienot kuvat ja hurrataan sitä kavereiden kanssa. Se on yhdenlaista elämyksellisyyttä, Romakkaniemi toteaa.
Vaikka kalastusmuoto lisääntyy Suomessa koko ajan, ei sen suosio vedä vielä vertoja muille länsimaille. Erityisen suosittua se on tällä hetkellä muun muassa Briteissä, Kanadassa ja Ranskassa.
– Lohenkalastus on muualla yhä suurenevissa määrin catch and releasea. Siihen suuntaan ollaan menossa Suomessakin ja Skandinaviassa. Me vielä suurimmaksi osaksi käytetään se saalis ja otetaan ravinnoksi.
Vapautettu kala voi vahingoittua, lisääntyä heikommin tai jopa kuolla
Romakkaniemen mukaan kaikki catch and release -kalastajat eivät kuitenkaan ymmärrä, että hyvällä tarkoituksella voi olla varjopuolia.
– Osa kuvittelee, että kala selviää siitä vapautuksesta mutta ei se välttämättä selviä. Kalastus voi saada aikaan kalassa ulkoisia ja sisäisiä vaurioita, se voi väsähtää ja valua alavirtaan merelle päin, huonommille kutualueille.


