Yleisradion toimittaja ja kalastusopas Mikko "Peltsi" Peltolan mukaan pyydä ja päästä –kalastajia on turha syytellä. Hänen mukaansa vapauttajilla on hyvät aikeet ja merkitys ylikalastamisen kitkemisessä.
Uutisoimme maanantaina siitä, kuinka asiantuntijoiden mukaan suositulla pyydä ja päästä -kalastuksella voidaan aiheuttaa kaloille turhaa vahinkoa ja kipua.
Pyydä ja päästä -kalastus on kalastuksen muoto, jossa kalaa ei tapeta tai syödä, vaan se vapautetaan pyydystäminen jälkeen takaisin veteen.
Eläinten hyvinvointikeskuksen erityisasiantuntija Tiina Kauppinen pohti artikkelissamme muun muassa kalastusmuodon eettisyyttä ja sitä, onko kalastustapa jollain tavalla kulttuurissamme erityisasemassa.
– Onko pyydä ja päästä -kalastuksessa eläimelle aiheutettu kipu tarpeetonta, on kysymys, joka vaattii eettistä pohdintaa ja kannanotoa. Yksi havainto onkin, että eihän me sallita vastaavanlaista pyyntiä millekään riistalajillekaan, Kauppinen kertoi MTV Uutisille.
"Se on vain yksi kalastusmuoto muiden joukossa"
Muun muassa Erätulilla- ja Peltsin Lappi -ohjelmista tutuksi tullut Yleisradion toimittaja Mikko Peltola ei ymmärrä, että kalastusmuodon harrastajat on otettu tikun nokkaan ongelmasta, jota vastaan taisteleminen on heillekin sydämen asia.
Peltolan mukaan vapauttajaporukasta suurin osa on harrastajia, jotka ovat perehtyneet huolellisesti asiaan, maksavat kalastuslupansa ja huolehtivat sääntöjen noudattamisesta.
– Minua ärsyttää se, että kalanvapauttajaporukkaa syyllistetään aina näissä jutuissa. Se on vain yksi kalastuksen muoto muiden joukossa. Ei kai sellaista kalastusmenetelmää ole, missä kala ei jollain tavalla häiriintyisi, kärsisi tai kokisi jotain muutosta luonnolliseen arkeensa, Peltola kertoo.
"Mä en oo kuullu vuosien varrella vielä yhtään hyvää riistavertausta kalastukseen"
Onko verkkokalastus eettistä?
Peltola mainitsee vertailukohdaksi verkkokalastuksen, joka hänen mukaansa ei kestäisi lainkaan eettistä tarkastelua.
– Verkossahan kala rimpuilee hamaan loppuun saakka ja kokee tukehtumiskuoleman. Sekö ei ole sitten rääkkäystä?
Peltolan mielestä kalastamista on ongelmallista verrata esimerkiksi metsästämiseen, sillä metsästyksessä ja kalastuksessa pätevät keskenään aivan erilaiset lainalaisuudet.
– En ole kuullut vuosien varrella vielä yhtään hyvää riistavertausta kalastukseen. Metsästäessä voimme päättää paljon helpommin, minkä riistalajin metsästämme.
– Jos kiväärin kiikarin läpi näkyy laji, jota ei saa tai ei haluta ottaa eräksi, se jätetään ampumatta. Kalastuksessa ei voi päättää, mikä kalalaji sieltä tulee.
Osa kaloista palautettava jo kalastuslainkin puitteissa
Puhtaita pyydä ja päästä -kalastuksen harrastajia on Peltolan mukaan Suomessa edelleen suhteellisen vähän.
Isompaa ryhmää edustavat edelleen niin sanotut valikoivat kalastajat, jossa saaliiksi otetaan kalaa maltillisesti ja kestävästi sekä palautetaan kalat, joiden merkitys on vedessä tärkeämpi kuin paistinpannulla.
Peltola haluaa muistuttaa, että koko suuntauksen ideologian juuret ovat lähtöisin hyvästä tarkoitusperästä, jolla halutaan turvata ennen kaikkea kalakantojen tulevaisuus.
"Aikoinaan herättiin siihen todellisuuteen, että meitä kalastajiahan on kalakantoihin nähden aivan liikaa"
– Aikoinaan herättiin siihen todellisuuteen, että meitä kalastajia on kalakantoihin nähden aivan liikaa. Sitten on lähtenyt tällainen ajatus, että päästetään kaloja takaisin, koska kalastuksesta on tullut paljon muutakin kuin pelkkä ravinnon saanti.
Peltolan mukaan kalan vapauttamisen taitoa pitäisi vaalia, koska asia tulee kuitenkin jossain vaiheessa eteen jokaisella vähänkään kalastusta harrastavalla.
Kaikkia kaloja kun ei saa kalastaa jo pelkkien lakienkaan puitteissa.
– Vapauttaminen pitäisi olla kaikkien hallussa. Sellaisenkin ihmisen, joka ei halua vapauttaa kaloja, pitää olla valmis siihen, koska hän voi saada rauhoitetun tai alamittaisen kalan. Ihmisellä pitää olla tietotaito siitä, miten kala oikeaoppisesti vapautetaan.
Lohet rauhaan, särkeä tilalle
Peltola haluaisikin syyttelyn sijaan kääntää huomion kalastuskeskustelussa kalakantojen kestävään kehitykseen. Ylikalastusta on vältettävä ja yksi ratkaisu tähän voisivat olla hänen mukaansa kausikiintiöt, jolloin kaloja saisi nostaa ylös sesongin aikana vain tietyn määrän.
Esimerkkikalaksi hän nostaa lohen, joka pystyy lisääntymään Suomessa vain kahdessa joessa, Tornionjoessa ja Simonjoessa.
– Loput joet on jo pilattu patoamalla. Jos esimerkiksi Tornionjoelle tulisi kiintiö, jossa olisi viisi lohta per vuosi, sellainen kalastaja jolle se ei riitä, voi kalastaa jotain muuta.
"Särkikalathan on semmonen häpeäpilkku suomalaisille, me ei niitä kalasteta eikä syödä"
Hyväksi vaihtoehtokalaksi Peltola mainitseekin esimerksi runsaskantaisen särjen, jota moni ei tunnu jostain syystä tarpeeksi arvostavan.
– Särkikalat ovat häpeäpilkku suomalaisille, me emme kalasta emmekä syö niitä. Särkiä meillä olisi järvet pullollaan, niitä poistokalastetaan minkin rehuksi ja maakuoppiin, koska niitä on niin paljon.