Kuntavaalien äänestysprosentti on laskenut hurjaa tahtia viimeisten vuosikymmenien aikana.
20-luvun puolivälistä eteenpäin äänestysaktiivisuus nousi tasaisesti, kunnes se vuonna 1964 kääntyi laskuun. Varsinkin 80-luvun jälkeen tiputus on ollut valtavaa.
Tämän vuoden kuntavaaleissa äänestäneiden määrä jäi 58,2 prosenttiin. Ennätyslukemista eli vuoden 1964 vaalien 79,4 prosentin aktiivisuudesta on tultu alaspäin yli kaksikymmentä prosenttiyksikköä.
Helsingin yliopiston tutkijatohtori Hanna Wass sanoo, että äänestysaktiivisuuden laskussa näkyy Suomen kasvava eriarvoistuminen.
– Äänestämättömyys kohdistuu Suomessa samoihin ryhmiin kuín huono-osaisuus, Wass toteaa.
Pitkän aikavälin äänestysaktiivisuutta tutkineen Wassin mukaan ne, jotka hyötyisivät eniten kuntavaaleissa äänestämisestä, jättävät useimmin äänensä käyttämättä.
– Esimerkiksi opiskelijat, työttömät ja matalatuloiset käyttävät paljon kunnan palveluita, mutta nimenomaan heidän äänestämisensä on vähäisintä, Wass kertoo.
Wass sanoo, että äänestysinto voi jäädä tulevaisuudessa yhä matalammaksi. Ihmiset vieraantuvat politiikasta, ja nuoret äänestävät vanhempia vähemmän.
– Kun vain harva äänestää tavan vuoksi, yksittäisten vaalien äänestysaktiivisuuteen vaikuttaa suuresti se, kuinka hyvin yleensä äänestämättä jättävät saadaan aktivoitua liikkeelle. Viime eduskuntavaaleissa perussuomalaiset onnistuivat tässä, mutta eivät näköjään näissä kuntavaaleissa.