MTV:n erikoishaastattelussa helpottunut Timo Soini: Täytyy vaan uskoa, että beibi pärjää

MTV Uutisten käytävillä nähtiin eilen hyväntuulinen ja vapautunut Timo Soini. Perussuomalaisten puheenjohtajuudesta ensi kesänä luopuva Soini saapui uutishuoneelle MTV3-kanavan vaaliekstra-ohjelman nauhoituksiin.

Soini kertoi leppoisasti nauhoitusten jälkeen myös kokkaustaidostaan ja saamastaan vihapalautteesta ja muistuttaa, että Paavo Arhinmäki on aina väärässä. Soini kertoi myös oman ehdotuksensa tämän jutun otsikoksi ja se on tämä: "Timo Soini: Rehellinen voittaja".

Onko jotain, mistä ette halua tässä haastattelussa puhua?

– Eipä kai. Sitten vastaan vaan lyhyesti ja näytän äkäiseltä.

Päätös luopua perussuomalaisten puheenjohtajuudesta on iso, mikä on olo nyt?

– Alkaa helpottaa. Mutta sanoisin, että olo on helpottunut ja haikea aika lailla samassa suhteessa. Tuli tehtyä aika pitkä siivu. Helpottunut olen siksi, kun olen ollut vastuussa puolueesta ja sen taloudesta ja henkilökunnasta. 

Mikä helpottaa eniten?

– Kyllä se on vastuu. Se, että puheenjohtaja vastaa kaikesta 24/7, lomalla ja jouluna. Se on sellainen jatkuva kokovartalopuudutus. Mutta se siinä tietysti on myös ihaninta: Olet koko ajan perussuomalaisten puoluejohtaja ja se on hieno homma. 

Mikä oli perheenne reaktio?

– Perhe on tottunut puheenjohtajuuteen ja tottuu siihenkin, että en ole puheenjohtaja. Meillä ei ole perhe ollut koskaan julkisuudessa: ei puheenjohtaja-aikana – eikä tule olemaan sen jälkeenkään.

Vapaa-aika lisääntyy varmasti myös vaimon kanssa. Onko se uhka vai mahdollisuus?

– Aina vapaa-aika on hyvästä. On kesämökkiä ja uimista. Suomi on kaunis maa ja maailmalla on paljon tuttuja. Lukeakin voisi vähän enemmän ja käydä raveissa, katsoa keskinkertaista jalkapalloa. Kaikkea sellaista.

Onko teillä vaimon kanssa yhteisiä harrastuksia ja onko hänellä ehkä mielessä jotain sellaista, mitä voisitte tehdä?

– Koska me emme näistä perheen asioista puhu, en voi mennä yksityiskohtiin, mutta vaimon kanssa on oikein hyvä tehdä mitä milloinkin.

Mitä harrastuksia teillä on?

– Jalkapalloa, raviurheilua, kesämökkeilyä, lukemista, siinäpä ne taitavat tärkeimmät olla. Mutta olen utelias luonne ja voin kokeilla kaikkea uutta ja katsoa, olisiko tästä jotain mukavuutta. Ja aina sitä jotain löytyy.

Jalkapallosta puheenollen: Miksi Suomen miehet eivät koskaan pääse arvokisoihin?

– Se on hankala asia. Toiset ovat olleet parempia tai meillä on muutamalla ikävällä hetkellä omissa kolissut juuri silloin, kun luultiin, että kisoihin päästään. Mutta luulen, että Markku Kanerva on hyvä kaveri vetämään meidän maajoukkuetta ja kyllä se päivä vielä tulee, tuli se lätkässäkin. Minusta tuntui lapsena, että ei emme voita koskaan mitalia. No, se tuli 80-luvun loppupuolella ja mestaruuskin tuli -95. Ja sitten jytkyvuotena tuli vielä maailmanmestaruus 2011.

Olette jättänyt sormenjälkenne Suomeen ja Suomen historiankirjoihin. Mikä on sellaista, mistä olette ylpein?

– Se on tietysti se, että on ollut luomassa poliittisen kansanliikkeen. Olen siitä kyllä ylpeä. Se on saanut paljon ihmisiä mukaan, useamman kerran puoli miljoonaa ääntä ja nyt 3831 kuntavaaliehdokasta eli onhan se ollut tuloksekas työ ja reissu. Mutta tietysti nyt kun luovun puheenjohtajuudesta, täytyy vaan uskoa, että beibi pärjää.

Onko jotain, mitä olisitte tehnyt toisin?

– Ainahan sellaista on. Vaikka ei kannata haikailla, mennyt on mennyttä. Tällaisen puolueen johtaminen on kuitenkin hyvin vaativaa hommaa ja matkan varrella on myös vääriä ratkaisuja, mutta niistä on selvitty. Ja se on näin, että jos ei tee virheitä, ei myöskään opi mitään.

Te olette aina ollut suvaitsevainen erilaisille mielipiteille ja äänenpainoille Suomessa. Onko perussuomalaiset puolueena tällainen?

– On kyllä, mutta ilman muuta meilläkin on muutamia ylilyöntejä ollut. Ne eivät ole hyväksyttäviä. Olen sanonut, että suoraan saa puhua ja kantaa saa ottaa ja sananvapaus on tärkeää. Mutta toisia ihmisiä ei saa loukata ja kenenkään ihmisarvoa ei saa kyseenalaistaa. Siinä olen ollut jyrkkä ja kaikki eivät siitä ole täysin tykänneet.

Mutta kokonaiskuva perussuomalaisistahan on se, että tavallinen ihminen on keskiössä ja se asia on tullut ajettua. Sitten on aina, ikävä kyllä, pieni joukko sellaisia ihmisiä, jotka tietävät, että he saavat julkisuutta puhumalla läpiä päähänsä. Ja nimenomaan läpiä päähänsä perussuomalaisissa.

Mikä on lempisutkautuksenne?

– No jaa-a. Kyllä niitä tietysti on useampiakin. Ehkä se on kuitenkin se "Missä EU, siellä ongelma," joka vuonna 2006 meni kuin häkä. Ja onhan näitä jytkyjä ja kaikkia muitakin (naurua). Ja kyllä tämä "kevään korva", oli aika hyvä.

Jos teidän pitäisi muuttaa jonnekin Suomesta, minne se olisi?

– Jos Suomesta pitäisi lähteä, niin kyllä varmasti lähtisin Irlantiin.

Koska te olette tunnettu anglofiili, tämä vastaus oli odotettu, eikä sitä hyväksytä. 

– Eikö?

No hyväksytään, mutta jos suljettaisiin nämä saarivaltiot pois, olisiko mitään muuta vaihtoehtoa?

– Kanada. Uusi-Seelanti. Siellä, missä tällainen lähiömaisteri pärjää myös englanninkielellä. 

Olette vielä puolueen puheenjohtaja, mutta minkälainen puheenjohtaja olisi hyvä sen jälkeen?

– Sellainen, joka on sitoutunut puolueeseen ja sen arvoihin ja on ahkera ja kestää paineita. Nimittäin nämä meidän seuraajaehdokkaamme eivät vielä tiedä, mitä se todella on sitten, kun kaikki käädyt tulevat niskaan.

Mutta siitä selviää myös ja pitää olla oppimishaluinen ja oppimiskykyinen, yhteistyökykyinen. Mutta myös luja. Koska jos lauman johtaja ei ole luja, lauma käy levottomaksi. Ja sitä ei pidä sallia.

Entä teille itsellenne, sopisiko vaikka Palloliiton puheenjohtajuus?

– En minä... Nyt en tavoittele mitään muuta kuin että tämän vaalikauden haluaisin hoitaa. Ja sitten on tie avoin. En sulje pois jatkoa politiikassakaan, eduskunnassa tai europarlamentissa. Mutta sitten on myös bisnestä ja hyväntekeväisyyttä. Olen idealisti ollut aina, ja olen uskonut omiiin arvoihini ja omiin polkuihini. Mielelläni voisin tehdä jotain sellaistakin, missä tätä asialistaa voi edistää muuallakin kuin puolueessa.

Kuka on paras ystävänne?

– Voi, niitä on monta. Parhaita ystäviäni ovat Jaakkolan Timo ja Loppelan Heikki ja tosi hyvä ystäväni oli edesmennyt Pakasen Mika.

Entä pahin poliittinen vihamiehenne?

– Vihamiehiä? Ei minulla vihamiehiä ole, mutta sanotaan että sellaisia, joiden kanssa on ollut mukava olla eri mieltä ja olla oikeassa: Paavo Arhinmäki (remakan naurun säestämänä).

Näin me täällä toimituksessa arvelimmekin.

– Niin, että olemme me toisiimme jälkemme jättäneet.

Selvästikin. Oletteko te minkälaisissa tekemisissä keskenänne?

– Aina puhutaan kun nähdään, futiksesta ja muutenkin tervehditään. Että ei se ole henkilötasolla. Meillä vaan on niin erilaiset poliittiset mielipiteet. Ja molemmilla on kova ja luja usko siihen, että on itse oikeassa. Ja myöskin siihen, että toinen on väärässä. Niin kuin Paavo onkin!

Minkä kirjan luitte viimeksi?

– Nyt on menossa tällainen Trump, Putin, Merkel ja Suomi. Jaakko Iloniemen, Petri Heikkisen ja René Nybergin kirja. 

Mitä katsotte televisiosta?

– Poldark, joka nyt meni tauolle, on huippusarja. Se on aivan loistava. Katson dekkareita ja uutisia ja joskus ajankohtaisohjelmia. Tykkään kyllä komediastakin. Ikävää, että Archie Bunkeria ei enää tule, mutta jos tulee uusintana, katson sitä.

Mikä on lempiruokanne ja kokkaatteko itse?

– Silloin tällöin maalla paistan pihviä. Kyllä se on hyvä pihvi sienikastikkeella ja perunalla. Olen kaikkiruokainen enkä siedä sitä, että ollaan ruuasta ronkeleita. Mutta en myöskään siedä sitä, että tehdään ruuasta jumalaa. Olen tottunut jo pienestä pitäen siihen, että mitä lautaselle laitetaan, se on hyvää ja ollaan kiitollisia siitä että on ruokaa.

Kuka sen sienikastikkeen muuten tekee?

– Kyllä sen varmaan vaimo tekee.

Jos Trump soittaisi ja pyytäisi neuvoa, että miten pääsen eteenpäin tästä tilanteesta, mitä sanoisitte?

– Sanoisin tietenkin, että "Donald, let's do it together". Oli se sitten Trump tai Putin tai joku muu. Jos joku pyytää apua, minähän autan.

Saatteko vihapostia?

– Saan, paljonkin.

Minkälaista se on?

– Pahimmat ovat olleet tappouhkauksia. Ja kaikennäköistä haukkumista ja huomion kiinnittämistä joskus silmälaseihin, joskus kravattiin, johonkin ulkonäössä. Kyllä sitä on tullut vuosien varrella ihan runsaastikin, mutta paljon enemmän on tullut myönteistä palautetta.

Mutta kyllä sosiaalinen media, vaikka en ole Twitterissä tai Facebookissa itse, on madaltanut ihmisten kynnystä ja heidän arvostelukykynsä on heikentynyt ja sieltä tulee aika paljon kaikenlaista. Hyvin vähän saan kielteistä palautetta kun menen jonnekin torille, eivvät ihmiset niin uskalla tulla sanomaan. Mutta nimettömänä näkee ja kuulee kaikenlaista.

Oletteko kokenut, että turvallisuutenne on ollut uhattuna?

– En ole sillä tavalla kokenut, mutta ymmärrän, että tässä asemassa olevia ihmisiä suojataan.

Terveytenne nousee esiin säännöllisiä väliajoin. Pitäisikö sitä parantaa ja kyllästyttääkö aiheesta jaanaaminen?

– Olen nyt laihtunut 12 kiloa, ja niin kuin näkee, takki alkaa olla väljä. Tietysti tämä työ on ollut tosi vaativaa. Nytkin olen varapääministeri, ulko- ja Eurooppa-ministeri, puolueen puheenjohtaja – kyllähän se psyykkeen päälle käy. Minulla nuppi kestää hyvin, mutta joskus on sitten tullut pieniä takapakkeja. Mutta nyt voin tosi hyvin, ei ole mitään ongelmaa.

Jatkakaa seuraavaa lausetta, näitä on kolme:

1. Satavuotias Suomi on kuin... 

... juuri herännyt kansa.

2. Perussuomalaisten seuraava puheenjohtaja...

... on eniten äänestetty.

3. Toivon, että Timo Soini...

... saa... rauhassa... hmmm... elää.

Oliko tämä viimeinen kaikkein vaikein?

– Oli kyllä. Pitää varoa, mitä toivoo.

Vielä yksi toive, jonka saatte esittää: mitä toivoisitte tämän jutun otsikoksi?

– Timo Soini: Rehellinen voittaja (naurua).  

Lue myös:

    Uusimmat