Missä he ovat nyt? Janina Andersson muistelee imetyskohua: "Vauva on jo 21-vuotias"

– Uskon taas ihmisten hyvyyteen, Andersson sanoo.

Olemme sopineet tapaamisen Helsingin Narinkkatorille. Janina Andersson on käymässä pääkaupungissa Mannerheimin Lastensuojeluliiton toiminnanjohtajien tapaamisessa. Jo kauas näkyvät tutut pitkät vaaleat hiukset.

Koko kansan tietoisuuteen Andersson nousi imetyskohun myötä vuonna 1995. Tuolloin tuore kansanedustaja imetti kolmeviikkoista esikoistaan eduskunnassa.

– Olen todella iloinen, että vauva pysyi terveenä ja kaikki meni hyvin. Oli aikamoinen henkinen stressi, kun ihmiset kysyivät, mitä sinä teet, teetkö oikein vai teetkö väärin? Kukaan ei oikeastaan edes nähnyt imetystä, koska hän oli jossain jumpperin alla kahvilassa tai käytävillä. Minulla oli kolmeviikkoinen vauva ja ensimmäinen päivä töissä enkä ollut koskaan aikaisemmin käynyt eduskunnassa, Janina Andersson muistelee.

Miltä julkisuus tuolloin tuntui?

– Vahvin muistikuva on, että isoäiti oli ollut taksissa ja taksikuski oli sanonut, että on se kauheaa. Siellä se vaan imettää. Isoäiti oli sanonut, että ole hiljaa, se on lapsenlapseni.

"Jokainen voi joskus mokata"

Vuonna 2009 Andersson ilmoitti, ettei enää asetu ehdolle seuraavissa eduskuntavaaleissa.

– Lopussa olin huolissani siitä, että lähipiiri joutuu olemaan sellaisen luupin alla. Halusin pois siitä luupista, sillä jokainen voi joskus mokata. Olisi kauheaa, jos lapseni joutuisivat silmätikuiksi vain sen takia, että minä olen esillä. Ehkä on parempi, että minulla on vähän vähemmän julkinen rooli. Näin hekin voivat elää vähän rauhallisemmin. Se on sellainen painajainen, että he löytäisivät itsensä lööpistä, Janina Andersson kertoo.

Jos Andersson saapui eduskuntaan kohun saattelemana, lähtö sujui samoissa tunnelmissa. Tuolloin kauhisteltiin kansanedustajan sopeutumiseläkettä. Se oli noin 4000 euroa kuukaudessa

– Sekin oli hauska, koska heti seuraavana päivänä siirryin töihin. En saanut olla kunnolla eläkkeellä. Ei se kyllä tavoitteeni ollutkaan. Siirryin Perjantai-markkinointiviestintätoimistoon yritysvastuuasiantuntijaksi.

– Neljä vuotta olin siellä töissä ja sen jälkeen löytyi tämä unelmapesti. Nyt olen Mannerheimin Lastensuojeluliiton toiminnanjohtaja Varsinais-Suomessa. Siellä saa käyttää kaikkea oppimaansa lapsiperheiden ja nuorten hyväksi. Se on kyllä ihan unelmaa, Andersson hehkuttaa.

"Uskon taas ihmisten hyvyyteen"

Uudessa työpaikassa on mennyt nyt reilut puolitoista vuotta.

– Joka päivä on erilainen ja se ihmisten hyvyys, Janina Andersson innostuu.

– Eduskunnassa tuli välillä vähän kyyninenkin olo, mutta nyt uskon taas ihmisten hyvyyteen. Ihmiset soittavat ja tarjoutuvat itse auttamaan - on se sitten tavaraa tai rahaa tai ajankäyttöä. Meilläkin on tuhat vapaaehtoista Varsinais-Suomessa. He ovat ihmisiä, jotka haluavat auttaa vain, koska se tuntuu hyvältä.

– Kokonaisuus on sellainen, että yhteiskunta menee parempaan suuntaan, vaikka moni muu asia näyttää toista. Olen tosi onnellinen, että nyt teen töitä tältä paikalta kuntien virkamiesten kanssa, RAY:n kanssa, yritysten kanssa. Koko ajan on sellainen olo, että kaikki haluavat hyvää. On myös sellainen olo, että minäkin olen se kiva ihminen enkä se paha poliitikko. Se on kanssa tosi mukavaa, entinen kansanedustaja naurahtaa.

Töitä ja jalkapalloa

Andersson on yhä mukana kunnallispolitiikassa ja on Turussa liikuntalautakunnan puheenjohtaja. Lapset ovat jo isoja, joten työnteolle on aikaa enemmän kuin aiemmin. Imetyskohussa mukana ollut vauva on jo aikuinen ja opiskelee kauppakorkeakoulussa.

– Voi, voi, kun vauva on jo 21-vuotias ja toinen on 16 vuotta. He pärjäävät aika hyvin ilman minua. Voin tehdä töitä enemmän kuin koskaan. Muistan, että melkein koko elämäni minulla on ollut kännykkä lähellä, jos lapset soittavat. Nyt voi mennä koko päivä, etten katso henkilökohtaista kännykkää, koska työt on mielessä päällimmäisenä. Ehkä se on hyvä asia, että henkilökohtainen elämä on niin rauhallinen, että voi keskittyä työntekoon, Janina Andersson pohtii.

– Vanhempi poika opiskelee Åbo Akademin Hankenissa eli kauppakorkeakoulussa ja nuorempi aloitti juuri lukion eli heillä riittää tekemistä. Jalkapallo on sellainen, joka vie hirveästi meidän perheen aikaa ja energiaa.

Stressi kesti vuosia

Vieläkö ihmiset tunnistavat sinut, kun kuljet kaduilla?

– Voi olla, että näin on, mutta Turussa kukaan ei koskaan sano mitään, mutta jos olemme muualla kuin Turussa, niin tulee enemmän kommentteja. Se on sillä tavalla mielenkiintoista.

– Nyt on mukavaa, että ihmiset tulevat paljon puhumaan MLL:stä ja siitä, kuinka hienoa työtä teemme. Se on erittäin mukavaa.

Voitko kuvitella, että joskus vielä palaisit takaisin eduskuntaan?

– Aina voi kuvitella, mutta nyt ei tunnu siltä, että se olisi tässä ja mitenkään ajankohtaista. Ei minulla ole mitään eduskuntaa vastaan, mutta se on aika raskasta.

– Jälkeenpäin tajuaa, että adrenaliinia oli veressä koko ajan, koska siellä oli menossa melkein koko ajan jokin vääntö. Kesti monta vuotta, että se stressi laskeutui pois. Enää ei ole sellaista taisteluasennetta vaan sellainen, että on mukava tehdä. On toisenlainen rentous. Vaikka on paljon töitä, niin en koe samanlaista stressiä, kuin mitä siellä koin.