Turkulainen Li Andersson nousi kuukausi sitten vasemmistoliiton puheenjohtajaksi. Mikä sai Anderssonin ryhtymään puoluejohtajaksi ja miten naisen elämä on muuttunut puheenjohtajuuden myötä?
Elämä on ainakin kiireisempää, kertoo Andersson.
– Kyllä mulla meni kesäaikataulut uusiksi, mutta toisaalta kun tiesin, että näin voi käydä, niin pidin kesän aikatauluttamatta.
Tämä viikko onkin puheenjohtajalle kiireinen, sillä hän osallistuu Porin SuomiAreenassa useampaankin keskustelutilaisuuteen. Tapahtuma on myös mahdollisuus tavata ja kuunnella kansalaisia.
– Juttelin tänään yhden miehen kanssa, hän oli minulle entuudestaan tuntematon mies. Hän tuli kiittämään minua siitä, että olen kantanut vastuuta aikana, jolloin kaikki eivät sitä halua tehdä. Siitä tässä juuri on kyse.
Anderssonin mukaan puolue on yhteisö, joka on antanut hänelle valtavan paljon.
– Sen yhteisön sisälllä jonkun pitää aina olla vastuunkantajana, vaikka me politiikkaa yhdessä teemmekin. Jos ihmiset uskovat siihen, mitä sinä teet, niin sinulla on tietyllä tavalla velvollisuuskin yrittää toimia sen yhteisen menestyksen ja toiminnan puolesta.
Anderssonin tunteet vaihtelevat hermostuksesta innostumiseen - painottuen jälkimmäiseen.
– Olisi tyhmää sanoa, että minua ei hermostuta ollenkaan, kun tiedän, että tässä on tosi paljon työtä edessä. Olen kuitenkin todella innostunut, sillä puheenjohtajan tehtävä on sellainen, missä pääsee vetämään linjoja ja kehittämään puolueen toimintaa ja politiikkaa.
Pelolle hän ei halua antaa valtaa.
– Tietenkään en halua epäonnistua. Kuka nyt sellaista haluaisi itselleen tai puolueelleen? Tavoiteet on korkealla. Paras tapa välttyä sellaiselta ajattelulta, että alkaisi miettiä mikä voi mennä pieleen, on vain tehdä töitä ja keskittyä siihen.
