Turkulainen Li Andersson nousi kuukausi sitten vasemmistoliiton puheenjohtajaksi. Mikä sai Anderssonin ryhtymään puoluejohtajaksi ja miten naisen elämä on muuttunut puheenjohtajuuden myötä?
Elämä on ainakin kiireisempää, kertoo Andersson.
– Kyllä mulla meni kesäaikataulut uusiksi, mutta toisaalta kun tiesin, että näin voi käydä, niin pidin kesän aikatauluttamatta.
Tämä viikko onkin puheenjohtajalle kiireinen, sillä hän osallistuu Porin SuomiAreenassa useampaankin keskustelutilaisuuteen. Tapahtuma on myös mahdollisuus tavata ja kuunnella kansalaisia.
– Juttelin tänään yhden miehen kanssa, hän oli minulle entuudestaan tuntematon mies. Hän tuli kiittämään minua siitä, että olen kantanut vastuuta aikana, jolloin kaikki eivät sitä halua tehdä. Siitä tässä juuri on kyse.
Anderssonin mukaan puolue on yhteisö, joka on antanut hänelle valtavan paljon.
– Sen yhteisön sisälllä jonkun pitää aina olla vastuunkantajana, vaikka me politiikkaa yhdessä teemmekin. Jos ihmiset uskovat siihen, mitä sinä teet, niin sinulla on tietyllä tavalla velvollisuuskin yrittää toimia sen yhteisen menestyksen ja toiminnan puolesta.
Anderssonin tunteet vaihtelevat hermostuksesta innostumiseen - painottuen jälkimmäiseen.
– Olisi tyhmää sanoa, että minua ei hermostuta ollenkaan, kun tiedän, että tässä on tosi paljon työtä edessä. Olen kuitenkin todella innostunut, sillä puheenjohtajan tehtävä on sellainen, missä pääsee vetämään linjoja ja kehittämään puolueen toimintaa ja politiikkaa.
Pelolle hän ei halua antaa valtaa.
– Tietenkään en halua epäonnistua. Kuka nyt sellaista haluaisi itselleen tai puolueelleen? Tavoiteet on korkealla. Paras tapa välttyä sellaiselta ajattelulta, että alkaisi miettiä mikä voi mennä pieleen, on vain tehdä töitä ja keskittyä siihen.
"En pärjäisi ilman heitä"
Vasta 29-vuotias puoluejohtaja painottaa ystävien ja vapaa-ajan merkitystä rankan, vastuullisen työn vastaparina.
– Kaveripiirini on minulle kaikki kaikessa, en pärjäisi ilman heitä ihmisenä enkä poliitikkona. He ovat tuiki tavallisia 20-30-vuotiaita tyyppejä, Arki, jota elämme eduskunnassa, on aika erilaista kuin heillä.
Tiukkaa rajaa työ- ja vapaa-ajan välillä ei kuitenkaan voi vetää.
– Se on myöskin asia, jonka hyväksyy, jos politiikkaan lähtee. Me olemme luottamustehtävässä, ja minä olen puheenjohtaja aina, ympäri vuorokauden. Jos tapahtuu jotain, pitää olla valmis reagoimaan.
Hän ei halua antaa itsestään sellaista kuvaa, ettei häntä saisi lähestyä.
– Jos ihmiset eivät tulisi juttelemaan, en voisi tehdä tätä duunia. Ihmiset tulevat juttelemaan kaikkialla, festareilla, baareissa, kaupassa, eikä se ole ikinä haitannut.
Parhaiten Andersson kertoo rentoutuvansa mökillä. Omaa mökkiä hänellä ei ole, mutta isoisän vanhalla mökillä hän yrittää vierailla mahdollisimman usein.
– Meren ääressä mieluiten, meri on aina ollut minulle tärkeä.
Parhaillaan hän lukee kirjaa Jeremy Corbinista eli Britannian Labour-puolueen puheenjohtajasta. Miehestä, jota yritetään tällä hetkellä kampittaa pois paikaltaan.
– Siinä käydään läpi hänen taustojaan. Se on sellaista lukemista, mikä minua kiinnostaa henkilönä, mutta hyödyllistä myös työn näkökulmasta.
"Tyypillinen sukupolveni edustaja"
Andersson ei osaa sanoa, missä hän on parinkymmenen vuoden päästä.
– Olen ehkä tyypillinen sukupolveni edustaja, sillä en todellakaan tiedä, missä tulen olemaan 20 vuoden päässä. Toivottavasti sellaisessa paikassa, jossa olen sekä henkilökohtaisesti että ammatilisesti tyytyväinen ja onnellinen, koska työuraahan minulla on vielä silloin paljon jäljellä.
Hän haaveilee poliittisesta muutoksesta Suomessa. Samalla hän haluaa viedä yhteiskuntaa kohti parempaa, oikeudenmukaisempaa ja inhimillisempää politiikkaa.
– Vaikka kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta sydäntäni särkee ihmisten yhteydenotot ja tarinat siitä, mihin nykyinen leikkauspolitiikka johtaa. Henkilökohtaisesti olen aina haaveillut ja haaveilen edelleen onnellisuudesta, hän sanoo.
– Unelmieni yhteiskunta on sellainen, jossa on yhdistelmä turvaa, yllätyksellisyyttä ja innovativiisuutta. Meillä on toimivat perusyhteiskunnalliset toiminnot ja palvelut. Meillä on koulutusjärjestelmä, joka on avoin kaikille ja tarjoaa kaikille mahdollisuuden hankkia tietoa ja osaamista ja kehittää itseään. Meillä on perusturvajärjestelmä, joka takaa kaikille sen toimeentulon sellaisissa tilanteissa, joissa sitä syystä tai toisesta sattuu tarvitsemaan.
Samaan aikaan Anderssonin unelmayhteiskunta on yhteiskunta, jossa on elävää kulttuurielämää ja uutta ajattelua ja uskallusta kokeilla uutta politiikassa.
– Yhdistelmä turvaa ja yllätyksellisyyttä kuvastaa sitä parhaiten. Voin itse parhaiten sillon, kun tiedän, että minun ei tarvi olla huolissaan, että joku kanssaihminen tässä yhteiskunnassa tippuu kokonaan kaikkien turvajärjestelmien ohi ja läpi. Samanaikaisesti tiedän, että joku voi keksiä jotain, joka mullistaa arkeani tai keksii jonkun fantastisen yritysidean, joka parantaa Suomen toimintoja. Silloin mä itse tunnen oloni onnelliseksi ja turvalliseksi tässä yhteiskunnassa.
Katso koko SuomiAreenan ohjelma ja kaikki puhujat osoitteesta suomiareena.fi
Torstain suorat verkkolähetykset:
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.