Sanastosta arvioidaan, että tietämys tekijänoikeuksista on lisääntynyt.
Moni haluaa käyttää omaisensa kuolinilmoituksessa runoa, värssyä tai suosikkilaulunsa sanoja. Kaikki eivät kuitenkaan tiedä, että julkinen teosten käyttö vaatii usein luvan – riippumatta siitä, käytetäänkö ilmoituksessa kokonaista teosta vai vain lyhyttä osaa siitä.
Tietämys luvan pyytämisen tarpeellisuudesta on todennäköisesti kuitenkin lisääntynyt, arvioi kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö Sanaston juristi Ville Verronen.
Sanasto myöntää käyttölupia kirjallisuuden tekstien, kuten runojen tai proosan, käyttöön. Järjestöllä on viime vuoden alusta asti ollut sivuillaan myynnissä kuolinilmoitus-lupatuote, jolla voi hakea lupaa kirjallisuuden käyttöön kuolinilmoituksissa, sillä tällaisia kyselyitä on tullut järjestölle jo pitkään.
– Lupia myydään viikoittain, ja kysyntä on ollut tasaista lupatuotteen julkaisusta lähtien, Verronen sanoo.
Lupa maksaa tällä hetkellä noin 50 euroa – riippumatta siitä, käyttääkö esimerkiksi runosta vain muutamaa lausetta vai koko lupatuotteen maksimimerkkimäärän, eli 800 merkin pituista tekstiä.
Teosten tekijänoikeudellinen suoja-aika on Suomessa 70 vuotta tekijän kuolemasta. Elossa olevien taiteilijoiden tekstit ovat aina tekijänoikeudella suojattuja.
Lupa voi unohtua surussa
Laululyriikkatekstien suhteen ainakin suurimmat kuolinilmoituksia julkaisevat mediat todennäköisesti ohjeistavat ihmisiä siitä, että lyriikan käyttöön kuolinilmoituksessa tarvitaan lupa, arvioi Suomen Musiikkikustantajat ry:n toiminnanjohtaja Jari Muikku.
– Tällöin jos lupaa ei ole omatoimisesti vielä hakenut, ei voi enää vedota ainakaan tietämättömyyteen, Muikku jatkaa.
Muissa julkaisuyhteyksissä tietämys vaihtelee paljon. Muikku uskoo, että moni ei vieläkään tule edes ajatelleeksi asiaa.
– Jos ihminen on esimerkiksi suuren surun keskellä, ei hän välttämättä jaksa kauheasti ottaa asioista selvää ja hänellä on ymmärrettävästi lähinnä menehtynyt omainen mielessä. Mutta varmasti sellaisiakin tapauksia on, joissa ajatellaan, että ei haluta maksaa penniäkään käytöstä – tai koetaan, että tekstin taloudellinen käyttöarvo on niin pieni, ettei kukaan tule perään, vaikka ei lupaa kysyisikään.
Muikku muistuttaa, että tekijänoikeuksien kunnioittaminen on äärimmäisen tärkeää, sillä kyse on tekijöiden ja kustantajien omaisuudensuojasta. Minimiteko on luvan pyytäminen, ja Muikku uskoo mahdollisten korvaustenkin olevan aina kohtuullisia.