Sosiaalinen media, erityisesti Facebook, on alkanut täyttyä erilaisista hyväntekeväisyysryhmistä. Viime aikoina on perustettu myös yksityisten ihmisten ylläpitämiä avustusyhdistyksiä.
Tällainen toiminta saa useimmiten alkunsa niin, että yksi, vaikkapa asuinalueensa vähävaraisten perheiden toimeentulosta huolestunut kansalainen alkaa kerätä perheille vaatteita, ruokaa tai lahjakortteja. Pian toiminta laajenee Facebook-ryhmäksi, joskus jopa rekisteröidyksi yhdistykseksi.
Hyväntekeväisyysjärjestöjen rahoituksen rakenteita tutkiva Emilia von Troil sanoo, että niin sanotusta omatoimisesta avustamisesta on tullut trendikästä. Hän suhtautuu ryhmiin kuitenkin kahtiajakoisesti.
– Vakiintuneet, maineestaan tarkat organisaatiot ovat pääsääntöisesti tehokkaampia saamaan apua perille. Niiden keräysrakenteet ovat lähtökohtaisesti kunnossa, sillä toimintaa valvotaan, sanoo Itä-Suomen yliopistossa väitöskirjaansa valmisteleva tutkija.
Hän muistuttaa, että kyse on ennen kaikkea alaan kohdistuvasta luottamuksesta yhteiskunnassa.
– Aina kuitenkin väistämättä tulee epäselviä tilanteita ja epärehellisiä toimijoita. Todella moni ajattelee, että kun luottamus menee yhteen organisaatioon, en anna (apua) enää yhtään mihinkään. Silloin lain mukaan ja kunniallisestikin toimivat kärsivät.
"Auttamiseen tarvitaan kasvokkaisuutta"
Kirkkososiologian professori Anne Birgitta Pessi Helsingin yliopistosta pitää puolestaan sosiaalisen median hyväntekeväisyyttä "tärkeänä uutena avauksena".
– Auttamisen organisoiminen on tehty helpoksi ja auttamisen kynnys matalaksi. Samalla tehdään asioita tunnetuksi ja vahvistetaan ihmisten kohtaamista, muun muassa myötätuntoa tutkinut Pessi kommentoi STT:lle sähköpostitse.
Pessi uskoo, että auttamista on muuttanut kohtaamisen kanavien muuttuminen.
– Tätä aikaa määrittää lyhytkestoisuus ja hetkellisyys, kuten myös digitaalisuus. Auttamiseen ja kohtaamiseen tarvitaan kuitenkin aina myös kasvokkaisuutta, jolla on valtava voima virtuaalisiin kohtaamisiin verrattuna. Mutta kasvokkain ei päästä niin notkeaan, nopeaan, laajaan ja uusia ihmisiä yhteen tuovaan auttamiseen kuin verkossa.
Pessi muistuttaa, että auttamisessa tarvitaan kaikenlaisia ja kaikenkokoisia toimijoita.
– Julkinen sektori ei voi korvata kansalaisjärjestöjä, palkkatyö ei voi korvata vapaaehtoistyön voimaa, eikä hetkellisillä Fecebook-ryhmillä voida korvata isompia rakenteita.
Söpöys herättää auttamisenhalun
Von Troil on havainnut, että ihmisten auttamisenhalu saadaan heräämään parhaiten esimerkiksi lasten tai eläinten kärsimyksen kautta.
– Itse aiheutetut ongelmat eivät herätä samalla tavalla sympatiaa. Lapset on todella herkkä paikka, ja eläimetkin ovat jo ihmisen kaltaisia, mikä on minusta pelottavaa. Vähiten myötätuntoa herättävät esimerkiksi alkoholistit, huumeongelmaiset ja kodittomat, he eivät ole niin söpöjä.
Traagiset tarinat herättävät myötätuntoa ja halua auttaa, koska niihin on helppo samaistua, von Troil mainitsee.
– Niihin suhtaudun kyllä suurella epäilyksellä.
Von Troilin mielestä yksittäisen perheen tukemiselle ei voida taata jatkuvuutta.
– Onhan se hienoa, jos perhettä vaikka avustetaan joululahjojen hankinnassa, mutta mitä sen jälkeen?
Tulotietojen vaatiminen: "Nöyryyttävää"
Joissakin avustusryhmissä toimivat haastattelevat mahdolliset apua saavat perheet etukäteen ja haluavat myös tietoonsa kotitalouden tulot ja menot. Jotkut vaativat nähdäkseen myös avunhakijoiden toimeentulotukipäätökset.
– Äärimmäisen nöyryyttävää, puuskahtaa von Troil.
Hän pitää juridisestikin suurena ongelmana sitä, että yksityishenkilö penää toiselta yksityishenkilöltä tämän tilitietoja.
– Ei ole turvallista antaa koko elämäänsä tuntemattoman yksityishenkilön käsiin, kun häntä ei sido mikään vaitiolovelvollisuus. Hän voisi halutessaan vaikka kiristää näillä tiedoilla.
Joidenkin ryhmien avustuksen kohteilta edellytetään päihteettömyyttä.
– Tällainen luokittelu jättää ison osan ihmisistä ulkopuolelle. Siinä myös asetutaan toisten yläpuolelle, von Troil muistuttaa.
Autettavien rajaaminen on myös Pessistä ongelmallista.
– Toki kaikkien ei tarvitse auttaa kaikkia. Mutta jos on ulosrajaavia perusteita, se (auttaminen) ei ole eettisesti kovin kestävää. Useimpien uskonnollisten yhteisöjen ruoka-apukin tarjotaan jokaiselle, eikä uskosta tai yhteisöön kuulumisesta kysellä. Aidossa auttamisessa fokus on autettavan elämän edistymisessä, ei hänen rajaamisessaan tai mittaamisessaan, Pessi määrittelee.
Henkilötietojen käsittelyä valvoo tietosuojalaki
Lainsäädäntöneuvos Tanja Jaatinen oikeusministeriöstä myöntää, että kysymys toimeentulotuki- ja tilitietojen vaihtamisesta kahden tavallisen kansalaisen kesken ei ole aivan yksiselitteinen.
Jaatinen ei ota kantaa yksittäistapaukseen, mutta kertoo tietosuojalainsäädäntöä sovellettavan myös henkilötietojen manuaaliseen käsittelyyn, jos tiedot muodostavat rekisterinosan. Esimerkiksi toimeentulotuki- ja tilitiedot voidaan luokitella henkilötiedoiksi.
– Pelkästään se, ettei tietoja talleteta johonkin it-järjestelmään, ei tarkoita sitä, ettei tietosuojalainsäädäntö tulisi mahdollisesti sovellettavaksi, tietosuojalain valmistelun parissa työskentelevä Jaatinen sanoo.
Yksityishenkilöä voidaan pitää rekisterinpitäjänä eli henkilötietoja keräävänä ja käsittelevänä tahona. Tietosuojalainsäädännön mukaan rekisterinpitäjä vastaa siitä, että käsittelee tietoja lain mukaisesti. Rekisterinpitäjän on etukäteen kerrottava tietojen antajalle miten, missä ja kuka tietoja käsittelee. Lainsäädäntöä rikkova voi joutua esimerkiksi vahingonkorvausvastuuseen.
Suostumus tietojen keräämiseen saatava
Kaikelle henkilötietojen käsittelylle pitää olla laillinen peruste, kuten henkilön suostumus.
– Suostumuksella ei ole sellaista muotovaatimusta, että se pitäisi esimerkiksi omakätisesti allekirjoittaa. Mutta lainsäädäntö lähtee siitä, että on pystyttävä osoittamaan jälkikäteenkin, että suostumus on annettu, Jaatinen kertoo.
Hän mainitsee EU:n tuomioistuimen tuomion, joka koski Jehovan todistajien ovelta ovelle -saarnaustyössään keräämiä asukasrekistereitä ja niiden laillisuutta. Tuomion mukaan kyse ei ollut yksinomaan henkilökohtaisesta toiminnasta ja käsittelyyn tulee soveltaa tietosuojalainsäädännön vaatimuksia.
Olemassa on myös tuore EU:n tuomioistuimen ratkaisu, jonka mukaan Facebook on alustan tarjoajana luettava rekisterinpitäjäksi, vaikka henkilötietoja palveluun keräisi yksityinen taho.