Pakko-oireinen häiriö kytkeytyy vahvasti ahdistukseen. Yksi tavallinen oire on liioiteltu hygienia.
Jatkuvaa käsien pesua, asioiden tarkistelua tai sairastumisen pelkoa. Koronapandemia on vaikeuttanut monen pakko-oireisesta häiriöstä kärsivän elämää.
Lievät ja ajoittain ilmenevät pakkoajatukset ja -toiminnot ovat yleisiä. Varsinaisesta pakko-oireisesta häiriöstä kuitenkin kärsii noin 1–3 prosenttia suomalaisista. Häiriötä sairastavien määrä ei ole lisääntynyt, mutta koronapandemia on voimistanut monen oireilua, kertoo Husin psykiatrian linjajohtaja ja psykologi Jan-Henry Stenberg. Hus vastaa erikoissairaanhoidon järjestämisestä Uudenmaan alueella.
Pandemian vaikutukset näkyvät Stenbergin mukaan erityisesti sellaisissa pakko-oireissa, jotka koskevat peseytymistä, puhtautta ja virusten tai bakteerien pelkoa, mutta myös muissa oireissa, sillä pakko-oireinen häiriö kytkeytyy vahvasti ahdistukseen.
– Osalla potilaista oli ennen pandemiaa kohtalaisen lieviä oireita, mutta sairastumisen pelon ja rajoitusten aiheuttama paine lisäsi ahdistusta ja tarvetta lievittää tätä ahdistusta pakko-oireisilla rituaaleilla, Stenberg kuvailee.
Jäikö sähkölaite päälle?
Pakko-oireiseen häiriöön liittyy pakkoajatuksia, pakkotoimintoja tai näitä molempia. Pakkotoimintoja voivat olla esimerkiksi asioiden järjestely tai tarkistelu tai käsien tai pintojen peseminen – ihminen saattaa peseytyä kymmeniä kertoja päivässä tai tarkistaa, ovatko sähkölaitteet pois päältä niin monesti, että kotoa lähteminen vie kohtuuttoman kauan aikaa.
Pakkoajatuksia ovat pakonomaisesti mieleen tulevat, itselle vieraat ajatukset, jotka voivat liittyä mihin vain. Ihmisen mieleen saattaa nousta esimerkiksi sellaisia mielikuvia, joissa joku hänen läheisensä kuolee, ja pakko-oireilla hän yrittää kumota tämän pelon toteutumista.