Miten untuvikko pärjää purjeveneen puikoissa? Purjehduspäivä kokosi konkarikipparit ja ensikertalaiset nauttimaan merestä: "Tämä on ollut aika eksoottista"

Saunapäivän ja Ravintolapäivän kaltaisten yhteisöllisten tapahtumien jatkumoon mahtuu myös nyt kolmatta kertaa järjestetty Purjehduspäivä.

Talkoovoimin järjestettyä tapahtumaa luotsaava Janne Impiö halusi levittää purjehduksen iloa mahdollisimman matalalla kynnyksellä.

– Ajatuksena on, että purjehtaja kutsuu vapaille miehistöpaikoille tuntemattomia ihmisiä. Ei pidä asettaa minkäänlaisia ehtoja, esimerkiksi maksua, aiempaa osaamista tai kokemusta purjehtimisesta, Purjehduspäivä ry:n puheenjohtaja kertoo.

Vuosi vuodelta veneiden ja miehistöjen määrä on kasvanut. Impiö korostaa, että purjehdus ei ole vain niin sanotun eliitin harrastus, vaan siihen voi tulla hyvinkin erilaisista lähtökohdista. Itse hän tutustui purjehtimiseen vasta kolmekymppisenä.

– Minulla on hyvin epätyypillinen tausta. Olen kotoisin Lapista, ei siellä pystynyt purjehtimaan. Vasta täällä pääkaupunkiseudulla meri tuli tutuksi.

Miehistöön ilmoittautuneille purjeiden nostaminen ja laskeminen tulivat tutuksi.

Ensikertalaiset puhkuivat intoa

Tony Urpanen hyppäsi tapahtumassa ensi kertaa purjeveneen kyytiin puolisonsa ja poikansa kanssa. Purjeiden ylös veivaaminen ja veneen kipparointi aallokossa saivat jännityksestä huolimatta hymyn huulille.

– Tämä on ollut aika eksoottista, en ole ennen tehnyt tämmöistä. Huomasin heti, että minulla oli ote tähän, mutta kyllä siinä piti keskittyä, hän kuvailee.

Toisessa miehistössä mukana ollut Jari Jokivalli, niin ikään ensikertalainen, oli vaikuttunut meren läsnäolosta.

– Kokemus oli mieleenpainuva. Se justiinsa, että on luonnon kanssa ja on vettä ympärillä. Se on mielettömän rentouttava ja rauhoittava elementti kuitenkin, vaikka vettä pitää kunnioittaa, mies kuvaili.

Itämeri kuntoon

Purjehduksen saloihin tutustumisen lisäksi päivän tarkoituksena oli nostaa esiin Itämeren tilannetta sekä meriympäristöstä huolehtimista.

– Haluamme purjehduspäivällä herätellä ihmisiä ajattelemaan, mitä täällä Itämeren alueella tapahtuu. Ja toisaalta myöskin näyttämään ihmisille, jotka eivät ole aikaisemmin merellä olleet, miltä se näyttää. Ehkä se kokemus Itämerestä voi laittaa ajattelemaan, voisinko tehdä jotain meren hyväksi, Janne Impiö sanoo.