Tyttöjä ja poikia kasvatetaan yhä erilaiseen tunnekäyttäytymiseen, sanoo professori.
Tyttö- ja poikavauvat itkevät suurin piirtein saman verran, kunnes iän myötä tämä alkaa muuttua.
Aikuiset naiset itkevät keskimäärin 3–5 kertaa enemmän kuin miehet. Sukupuolierojen taustalla on kulttuurisia ja kasvuympäristöön liittyviä syitä sekä hormonaalisia eroavaisuuksia, kertoo Tampereen yliopiston professori ja psykologian tohtori Veikko Surakka.
– Tyttöjä ja poikia kasvatetaan ja sosiaalistetaan eri tavoin myös tunnekäyttäytymisen osalta. Tyttöjä ja naisia rohkaistaan ja tuetaan avoimempaan ja runsaampaan tunneilmaisuun. Näin on edelleen, vaikka ajat ovat toki muuttuneet ja muuttuvat koko ajan.
Surakka huomauttaa, että perheissä on suuria eroja. Joissakin rohkaistaan vapaampaan tunteiden ilmaisuun, kun taas toisissa pidättyväisempään käyttäytymiseen.
Vanhemman suhtautumistapa oman lapsen itkuun saattaa juontaa juurensa siitä, miten vanhemman omaan itkuun on aikoinaan suhtauduttu. Surakan mukaan moni vanhempi toistaa tiedostaen tai täysin tiedostamattaan tapoja, joihin on omassa lapsuudenperheessään tottunut.
Uupuneena lapsen itku voi ahdistaa
Itku on vauvan ensimmäinen tapa kommunikoida tarpeistaan ympäristölle. Kun vauvan itkuun reagoidaan, hän oppii, että toiminnalla saa vastakaikua.
Jos vauvan itkuun ei syystä tai toisesta reagoida tai reagoidaan vain silloin tällöin, vauvalle saattaa kehittyä niin sanotun opitun avuttomuuden tila. Lapsi siis oppii, ettei hän pysty toiminnallaan vaikuttamaan ympäristöönsä eikä saa tarpeilleen vastakaikua, kuvailee Surakka.
– Tällöin on täysin mahdollista, että vauva alkaa vähentää itkua tai saattaa jopa lopettaa sen kokonaan. Ja tällaisella totta kai voi olla vakavia seurauksia vauvan kehitykselle ja koko myöhemmälle elämälle.
Surakka nostaa esille myös kääntöpuolen, jossa avuttomuuden tila voi kehittyä vanhemmalle, jos tämä ei kaikista keinoistaan huolimatta pysty vaikuttamaan vauvan itkemiseen. Pahimmassa tapauksessa seurauksena voi olla jopa välinpitämättömyyttä vauvaa kohtaan.