Kevät saa monessa esiin sisäisen järjestystä rakastavan puolen, joka haaveilee vähemmästä tavaramäärästä, sujuvasta arjesta ja tilavamman tuntuisesta kodista. Vuodenajan vaihde onkin loistava sauma käydä läpi kodin nurkkien tavarapaljoutta.
Kaupallinen yhteistyö: Suomen Asuntomessut
– Kodin järjestys ei koskaan ole kiveen hakattu asia. Asukkaat muuttuvat ja heidän tarpeensa elävät. Siinä mielessä järjestyksen ylläpito on armollista, muistuttaa ammattijärjestäjä ja neuropsykiatrinen valmentaja Eveliina Lindell.
Esimerkiksi harrastusvälineet voivat toisinaan viedä paljonkin tilaa kotona. Jos välineitä käytetään vain osan vuodesta, kannattaa välineet pakata suosiolla sivuun kauden päätyttyä.
Hyvä vinkki kodin järjestelyn aloittamiseen on etäännyttää itsensä tarkastelemaan kotiaan uusin silmin. Apukysymyksinä voi hyödyntää esimerkiksi näitä:
Mitä jos tämä koti olisikin jonkun toisen koti; miten neuvoisit häntä?
Mitä jos muuttaisin nyt tähän kotiin; miten järjestelisin sen?
– Nyrkkisääntö kuuluu: mitä vähemmän kotona on tavaraa, sitä helpommin hallittavissa järjestys on, Lindell sanoo.
Sisustuslehtien kotien täydellisyyttä hipovaa järjestystä ei kuitenkaan edes kannata tavoitella. Järjestyksen ylläpidolle tulee löytyä oma, sisäinen motivaatio. Arjessa koti yksinkertaisesti on välillä sikin sokin, ja ajatusta on opittava sietämään.
Ammattijärjestäjän neuvo onkin löytää kultainen keskitie, joka palvelee jotain itselle tärkeää tarkoitusta. Tavoite voi olla esimerkiksi sutjakasti sujuvat aamut tai helppo vaatteiden valitseminen kiireessäkin. Käytännöllisyys on arjessa tärkeämpää kuin visuaalisuus.
Colourbox
Tavarahamsteri rakastaa uusia asioita
Kun kodin tavarapaljous ahdistaa, voi olo kotona olla levoton ja kuormittunut. Tällöin kannattaa miettiä, mikä kotona konkreettisesti häiritsee: tilan puute, tavaran määrä vai epäjärjestys? Jos tavarapaljous on ongelman ydin, on syytä tunnistaa, mistä tavaraa tulee koko ajan lisää.
– Tavallisen tavaran keräilijän tekee mieli hankkia ihania asioita, mutta huomaa sitten, että niistä onkin oikeasti haittaa, Lindell sanoo.
Keräily on harrastus, johon liittyy ylpeyttä omasta kokoelmasta. Keräilyesineet pidetään yleensä hyvässä järjestyksessä.
”Tavarahamsteri” tunnistaa lievän ongelman keräilynsä kanssa. Uusien asioiden hankkiminen kotiin tuntuu ihanalta, mutta kotona tavara alkaakin ahdistaa.
Keräilypakko tai pakonomainen keräily on pakottava tarve kerätä erilaisia tavaroita ja kyvyttömyyttä heittää mitään pois. Lopputulos voi altistaa monenlaisille terveysongelmille: kotona voi olla epähygieenistä ja sosiaaliset suhteet kuihtua lopulta pois.
Lähde: Terveyskirjasto
Jos tavaramäärän karsiminen tuntuu vaikealta tai kokonaan uudelta asialta, kannattaa aloittaa itselle kaikkein helpoimmasta alueesta. Helpotusta tuo myös tunnesiteen puuttuminen. Lindellin kokemuksella ihmisten on usein helpointa lähteä liikkeelle keittiön kuivakaapeista tai kylpyhuoneen kosmetiikkavarannoista, joista löytyy vanhentuvia, jopa terveydelle haitallisia asioita.
Pilalle menneiden tuotteiden säästäminen on kuitenkin useimpien ihmisten mielestä turhaa. Ruokatarvikkeisiin liittyy harvemmin tunnesiteitä, kuten esimerkiksi vaatteisiin, joten niistä on siksikin helppoa aloittaa. Keittiössä ja kylpyhuoneessa on myös yleensä suhteellisen vähän tavaraa, mikä tekee kokemuksesta helposti hallittavan.
Kun projektissa onnistuu, usko itseen ja onnistumiseen jatkossakin kasvaa, ja järjestelystä tulee mielekkäämpää.
Säästä, älä luovu!
Jos tavaramäärä tuntuu kerta kaikkiaan ylivoimaiselta, voi helpotusta saada myös listan tekemisestä tai kuvien ottamisesta lähtötilanteessa. Tehtyjen hommien yliviivaaminen ja kuvien vertaaminen visualisoi edistystä, vaikka projektin eteneminen kävisi hitaasti.
– Toiset ovat rationaalisia ja perustelevat päätöksiä järkisyillä – toiset toimivat tunteisiin ja intuitioon perustuen. Jokainen löytää omat apukysymyksensä, jotka toimivat juuri itselle parhaiten, Lindell sanoo.
– Helppo tapa on luovia tavaramäärässä kerroksittain aloittaen helppojen tavaroiden kierrättämisellä. Lopulta löytyy se tila, jonka kanssa itse voi elää. Kaikkia päätöksiä ei tarvitse tehdä heti: saa olla ehkä-kasa, jonka voi jopa jättää kypsymään.
Luopumisen sijaan kodin järjestäminen voidaan nähdä myös säästämisen kautta.
Käytännön kautta voidaan todeta, mitkä tavarat todella ovat käytössä, ja mitkä eivät. Esimerkiksi keittiön kymmenet erilaiset keittiölastat voidaan nostaa järjestelyn alkajaisiksi erilliseen laatikkoon, ja aina käytön jälkeen siirtää omalle, oikealle paikalleen. Lopulta jäljelle jäävät ne tavarat, joita ei tulekaan käytettyä ja joista voisi ajatella luopuvansa.
Usein kodin järjestelyn vaikeus tiivistyy luopumisen tuskaan: vahva tunneside johonkin tarpeettomaan esineeseen voi muodostaa suuren kynnyksen heittää mitään pois. Taustalla voi olla vakaviakin syitä, jolloin puhutaan pakonomaisesta keräilystä. Hamsteri löytyy kuitenkin luontaisesti meistä jokaisesta.
– Henkilö havahtuu usein ensimmäisenä itse, kun tavaran keräily on mennyt överiksi.
– Sitten voidaan oivaltaa, että mitä se keräily tai tietyn tavaran omistaminen tai haaliminen palvelee, sekä voisiko sitä tarvetta täyttää jollain toisella tavalla, Lindell pohtii.