Miten pärjätä kiukuttelevan, uhmaikäisen lapsen kanssa? Lastenpsykiatrian erikoislääkäri vastaa tuskastuneiden vanhempien kestokysymykseen yllä olevalla videolla.

Aikuiset eivät ole ainoita, jotka kamppailevat pelkojensa ja huoliensa kanssa. Myös lapset käsittelevät näitä tunteita. Pelot ja huolet tapaavat vaihdella ikäkausittain, vaikkaa niihin vaikuttaa toki myös lapsen luonteenlaatu.

Seuraavat murheenkryynit ovat tavallisimpia lapsen kussakin kehitysvaiheessa.

Alle 2-vuotiaat lapset

Pienet lapset pelkäävät melko usein kovia ääniä. Sen voi ajatella johtuvan esimerkiksi siitä, ettei pienokainen ole täysin varma, mitä ympärillä tapahtuu. Lisäksi taaperon on vaikea tunnistaa, mistä tuntematon melu on peräisin. Tavallisesti kovien äänten pelko menee ohi, kun lapsi kasvaa ja ymmärtää syyn melun takana.

Tavallinen pelko pienten lasten keskuudessa on myös erossa oleminen vanhemmasta. Tämän moni vanhempi lieneekin huomannut esimerkiksi lasta päiväkotiin jätettäessä.

3–5-vuotiaat lapset

Pimeän pelko iskee lapsiin tavallisesti noin kolmen vuoden iässä. Silloin lapsen mielikuvitus on vilkas, mutta käsitys siitä, mikä on totta ja mikä ei, rajallinen. Tilanne on otollinen pelokkuudelle – varsinkin, kun nuorissa aivoissa ei ole vielä tarpeeksi muistijälkiä, jotka kertoisivat, ettei pimeässä vaani mörköjä.

On myös tavallista, että alle kouluikäiset lapset pelkäävät naamioituneita henkilöitä – kuten lahjoja tuovaa joulupukkia. Pelko kielii lapsen tunneälyn kehityksestä: lapsi pelkää tuntemattomia hahmoja. Itse asiassa hälytysmerkkinä voi pitää sitä, jos lapsi juoksee vieraiden syliin.

6–11-vuotiaat

Alakouluiässä lapsi ymmärtää maailman olevan iso ja välillä julma. Kuvituskuva.

Kasvaessaan lapset alkavat pelätä itsensä satuttamista. He ovat alkaneet ymmärtää, että heitä ympäröivä maailma on suuri ja täynnä vaaroja. Tavallisia pelkoja ovat esimerkiksi kehollisen vamman saaminen tai luonnon katastrofi.

Alakouluiässä lapset alkavat myös ymmärtää, että kuolema on vääjäämätön. Sen vuoksi he voivat olla hyvinkin ahdistuneita ja peloissaan läheisistään, oli kyseessä sitten perheenjäsen, ystävä tai lemmikki.

Kouluiässä lapsi voi lisäksi kokea pelkoa hylätyksi tulemisesta, ulkopuolelle jäämisestä. Lapsi ymmärtää olevansa sosiaalinen eläin, joka ei halua jäädä lauman ulkopuolelle.

Yli 12-vuotiaat

Teini-iän kynnyksellä monen pelot liittyvät oman kuvan varjelemiseen, kun sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitys rysähtää tajuntaan voimalla. Kysymykset oman olemassa olon merkityksestä ja identiteetistä voivat olla hämmentäviä, pelottaviakin.

Kilpailuhenkiset lapset, jotka haluavat saavuttaa elämältään paljon, voivat teini-iässä stressata koulumenestyksestään. Epäonnistumisen pelko on pelko sekin.

Vanhemman tehtävänä tukea lasta

Vaikka lapsen pelot kuulostaisivat aikuisen korviin käsittämättömiltä, ei niitä tule höpötyksenä sivuuttaa. Vanhemman rooli lapsen pelkojen huomioimisessa on olla rauhoittava ja tyyni turva, johon lapsi voi tukeutua oli kyse sitten mistä tahansa.

Jos tuki ei tunnu riittävän ja lapsi tuntuu juuttuneen pelkoihinsa, on järkevää ottaa yhteyttä esimerkiksi koulupsykologiin tai muuhun mielenterveysammattilaiseen.

Lähde: WebMD, abc.net.au, KidsHealth, Power of Positivity

***