Millainen on hyvä parisuhde?

Vastaus riippuu siitä, keneltä asiaa sattuu kysymään. Joillekin riittää, että olohuoneen nurkassa jurottaa puhumaton kumppani; toinen haluaa hellyyttä ja halauksia päivittäin.

Hyvän parisuhteen määritelmä vaihtelee myös parisuhdeoppaiden ja self help -kirjojen maailmassa: toisissa opuksissa riittää vähempi.

– Perinteinen parisuhdekirjallisuus pääsääntöisesti tavoittelee sellaista ihan ok -parisuhdetta. Vanhalla kouluasteikolla seitsemän tasoista, tasa-arvoista suhdetta, jossa arkivelvollisuudet jaetaan, ja kun tulee erimielisyyksiä, riidellään rakentavasti. Iloitaan pienistä arkipäivän asioista, ilahdutetaan toista ja niin edelleen, kuvaa työterveyspsykologi ja hypnoterapeutti Jouni Luukkala.

Luukkala on toiminut psykologina 26 vuotta. Hän on kirjoittanut viisi kirjaa, joista viimeisin, Kukoistava parisuhde, tutkii parisuhteen muokkaamista kukoistavaksi.

– Käytän kirjassa kahdenlaisia tietokirjallisia lähteitä. Enemmistö parisuhdekirjoista edustaa niin sanottua perinteistä parisuhdekirjallisuutta. Joukossa on myös vähemmistö, jota kutsun toisinajattelijoiksi. Toisinajattelijat ovat mielestäni erityisen mielenkiintoisia, Luukkala kuvaa.

Eikö ihan kiva seiska riitä?

Modernia parisuhdekirjallisuutta edustaa Luukkalan mukaan esimerkiksi tutkimusprofessori Osmo Kontula. Toisinajattelijat pohtivat parisuhdeoppaissa sitä, millaisilla ehdoilla voidaan saavuttaa seiskan sijaan yhdeksikön tasoinen parisuhde.

– Siis sellainen suhde, joka aika ajoin kukoistaa. Siinä on huippuhetkiä, hetkiä, joina mies ja nainen kokevat tulleensa syvällisesti ja monipuolisesti huomioonotetuksi myös yksilöllisyytensä, ei pelkästään sukupuolensa saralla, Luukkala kuvaa.

Mutta miksi ylipäätään pitäisi tavoitella "ysin" suhdetta? Eikö ihan kiva seiska riitä?

– Monelle riittää myös viitosen tasoinen suhde, Luukkala muistuttaa.

– Tutkija ja kirjailija Jari Ehrnrooth sanoo, että kun ihminen tulee keski-ikään, hän huomaa, että sielu on todella syvä. On olemassa jotakin muutakin, tunteita, joita ihminen ei ole vielä kokenut.

Keski-iässä ihminen havaitsee oman potentiaalinsa ja sen, että oman kumppanin voisi kohdata vielä paremmin ja syvemmin.

– Niin, että esimerkiksi miehisyys tulee syvästi ja monipuolisesti huomioonotetuksi, ja lisäksi ihminen otetaan huomioon myös yksilönä. Kun tulee oivallus siitä, että sielu on syvä, on vaikea peruuttaa ja olla tyytyväinen seiskan tasoiseen suhteeseen. Sitä haluaa panostaa, koska ei vielä ole saanut kaikkea irti suhteesta.

Tarve kohtaamiseen

Parisuhdeodotukset muuttuvat myös iän myötä. Nuorilla aikuisilla monesti tavoite on usein maallinen: halutaan perhe ja lapsia.

– Yksilölliset erot ovat suuria, mutta keski-iän rakkaudessa ja seniorirakkaudessa fyysisen rakkauden rinnalle varmasti tulee tarve kohtaamiseen ja henkiseen syvyyteen. Ainakin itse keski-ikäiseinä miehenä olen näin kokenut. On hienoa, kun ikää tulee, koska samalla saa aivan uusia ulottuvuuksia parisuhteeseen.

Jos viitosen tasoisessa suhteessa on pyörinyt 40 vuotta, kannattaako vielä yrittää? Luukkala uskoo, että jokaisen on itse tehtävä päätös suhteen jatkamisesta tai mahdollisesta erosta.

– Ennen kuin tekee lopullisen, tai väliaikaisen, ratkaisun, ei ole pahitteeksi kysyä luotettavalta ihmiseltä tai ammattilaiselta, mitä hän on mieltä asiasta. Viime kädessä ulkopuolinen ei kuitenkaan pysty päättämään. Suhdeasiat ovat näkymättömiä tunnejuttuja, hän kuvaa.

– Jos parisuhde esimerkiksi näyttää ulospäin sotaisalta, joku voi kysyä, miksi ihmeessä olette toistenne kanssa. Mutta jos suhteen molemmilla osapuolilla on sellainen parisuhdeodotus, että suhteen kuuluu olla sotaisa, silloin heidän suhteensa tulevaisuuskäsikirjoitus käy yksiin.

Luukkala tosin tunnustaa ainakin itse uskovansa, että sopuisa, romanttisempi suhde toimii käytännössä paremmin.

– Kyllä jokaisen on otettava vastuu omista valinnoistaan. Aina vaihtamalla ei parane, voi mennä huonompaankin suuntaan. Siinä on aina riskinsä!