Ministeri Saarikko esittää lastensuojeluun rutkasti parannuksia: Koulukyselyyn oma osio sijoitetuille, lisää valvontakäyntejä

Lastensuojelulakiin tulee muutoksia lasten hyvän kohtelun vahvistamiseksi. Esitys on määrä antaa eduskunnalle vielä tänä syksynä.

Myös sijaishuollon valvontaa aiotaan parantaa. Tämä merkitsee sitä, että rahaa toimintaan ohjataan enemmän ja valvontakäyntien sisältö muuttuisi.

– Käytännössä se tarkoittaisi lisää valvontakäyntejä sijaishuoltoon, Saarikko tähdentää. Myös valvontakäyntien sisältö muuttuu siihen suuntaan, että käynneillä tulee aina kuulla lasta. Saarikon mukaan valvonnassa on keskitytty liikaa aikuisten näkemyksiin lasten ajatusten sijasta.

Lisäksi sijaishuoltoon otetaan käyttöön laatukriteerit.

Lasten kuulemista parannetaan kouluterveyskyselyn avulla. Ensi vuonna koulukyselyyn lisätään osio sijoitetuille lapsille.

Vaativimpiin tilanteiseen otetaan käyttöön maakunnalliset osaamis- ja tukikeskukset.

Kymmenettuhannet lapset lastensuojelun piirissä

Ministeri luonnehti Helsingissä järjestetyssä tiedotustilaisuudessa nykyjärjestelmää sirpaleiseksi.

– Nyt meillä on päällekkäisyyttä, mutta toisaalta meillä ei ole resursseja riittävästi käytännön toimiin.

Viime vuonna tehtiin lastensuojeluilmoitus yli 76 000 lapsesta. Kaikkiaan ilmoituksia tehtiin viime vuonna liki 140 000, joten laskennallisesti yhtä lasta kohden tehtiin keskimäärin melkein kaksi ilmoitusta. Ilmoitusten määrä kasvoi selvästi vuodesta 2016.

Vuoden 2017 aikana kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna noin 18 000 lasta ja nuorta. Lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli yli 55 000 lasta ja nuorta.

Koulukoteihin on sijoitettuna kolmisensataa nuorta. Koulukoteja on kaikkiaan seitsemän, joista osa on yksityisiä.

Tutkimustietoa tarvitaan päätösten tueksi

Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Hanna Heinonen on huolissaan jatkuvasti kasvaneista lastensuojelun asiakasmääristä.

Laki sanoo, että lapsen tarpeiden pitäisi määritellä sijaishuoltopaikan valinta. Heinonen kertoo, että käytännössä sijaishuoltopaikan valintaan vaikuttavat monet muutkin tekijät, kuten hinta, se, missä on vapaata tilaa tai miten kunnat ovat kilpailutuksessaan hyväksyneet palveluntuottajia.

Heinosen mukaan Suomessa on liian vähän tutkimuksellista tietoa siitä, millaisia lapsia lastensuojelun sijaishuollossa on, henkilöstön osaamisesta ja miten yhteistyö eri tahojen kanssa sujuu.

– Meillä ei ole kokonaisnäkemystä siitä, ketkä ovat toimijoita, ketkä ovat lapsia, millaisia polkuja heillä on takanaan, kun he päätyvät sijaishuoltoon. Tarvitsemme sijaishuollon kokonaisvaltaista kehittämistä, mutta se ei onnistu ilman tätä tietoa.

Heinosen mielestä keskeistä on lasten ja nuorten kuuleminen, jonka pitää olla kehittämistyön lähtökohta.

– Uskon, että sieltä löytyy paljon huonoja kokemuksia, mutta myös voidaan löytää niitä kohtia, joissa on onnistuttu.