Ministeri Orpon nettikolumni: Tarve sote-uudistukselle ei katoa minnekään

Keskustelun tuoksinassa olennaista hautautuu muun kohinan alle: ennen kaikkea se, miksi uudistus tehdään, mutta myös ne vaiheet joiden myötä tähän on tultu.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Sotea on puitu viime päivinä myös Huomenta Suomessa.

Sote-palvelut eivät toimi. Liian moni ihminen on hoidon sijaan jonossa. Pelkästään suomalaisten ikääntymisestä johtuen lähitulevaisuudessa hoivan tarve kasvaa, työssä käyvien osuus kansasta on pienempi kuin hoivaa tarvitsevien. Palveluiden järjestäminen vaatii nykyistä leveämmät hartiat. Siksi tämä uudistus pitää tehdä.

Miten uudistus eteni siihen, missä nyt olemme?

Nykyinen hallitus yhdessä sopien kirjasi ohjelmaansa toukokuussa 2015 seuraavat periaatteet:

• Hallitus valmistelee sote-palveluiden järjestämisen kuntaa suurempien itsehallintoalueiden pohjalta.

• Kansanvaltaisuuden turvaamiseksi sote-alueita johtavat vaaleilla valitut valtuustot.

• Valinnanvapausmallin yksityiskohdat selvitetään. Uudistuksen tavoitteena on vahvistaa perustason palveluita ja turvata ihmisten nopea pääsy hoitoon.

• Valtion aluehallinnon ja maakuntahallinnon sovittamisesta yhteen tehdään erikseen päätös, jolla yksinkertaistetaan julkista aluehallintoa (valtio, alueet ja kunnat).

Hallituspuolueet hyväksyivät nämä linjaukset. Kokoomuksen puoluehallitus, eduskuntaryhmä ja puoluevaltuusto siunasivat ne yksimielisesti. Kun aloitin kesällä 2016 Kokoomuksen puheenjohtajana sitouduin näihin tavoitteisiin. Minä lähden yleensäkin siitä, että sovitusta pidetään kiinni.

Kataisen hallitus rakensi sote-palveluiden pohjaksi vahvoja peruskuntia. Ne olivat kokoomuksen mielestä luonnollinen ja toimiva ratkaisu. Hallituskumppani Sdp veti tukensa uudistukselta. Se jäi toteuttamatta.

Viime vaalikauden lopussa etsimme ratkaisua yhdessä kaikkien eduskuntapuolueiden kanssa. Eduskunnassa muovattiin pikatahtia malli, joka perustui maakuntien kokoisiin kuntayhtymiin. Ne olisivat toimineet palveluiden järjestäjinä. Malli kaatui perustuslakivaliokuntaan. Malli edellytti kansanvaltaisuutta.

Soten pohjaksi määritettiin maakunta

Keskusta voitti eduskuntavaalit. Kokoomus kärsi tappion. Keskustan johdolla uudistuksen pohjaksi määritettiin maakunta, jota johtaisi vaaleilla valittu valtuusto. Samalla linjattiin, että valtion aluehallintoa keskitetään maakuntiin.

Kokoomuksen esittämä kuntapohjainen malli oli kaatunut. Kuntayhtymämalli oli todettu perustuslain vastaiseksi. Tarve sote-uudistukselle ei ollut kadonnut mihinkään. Siksi kokoomus suostui etenemään maakuntamallilla.

Neuvottelimme kokonaisuudessaan hyvän hallitusohjelman. Meille tärkeää ovat velkaantumisen taittaminen, rakenteelliset uudistukset, työllisyyden ja kilpailukyvyn parantaminen ja ryhdikäs EU- sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

Hyväksyimme kokonaisuuden, koska haluamme isänmaamme selviävän haasteistaan. Pitkän taantuman jälkeen Suomi oli vaikeassa tilanteessa. Totesimme, että jos emme mene mukaan, Suomeen syntyy puhdas maakuntamalli, jossa kuntien rooli on vähäinen, ja palvelut tuottaa julkinen monopoli. Edelleenkin on muuten riskejä, että jotkut haluaisivat vain yhden hallinnontason ilman todellista uudistusta. Kokonaisuuden mullistavin osuus on valinnanvapaus.

Valinnanvapaus toteutetaan

Tästä työ alkoi. Marraskuussa 2015 valitsimme vaikeiden neuvotteluiden jälkeen maakuntien määräksi 18. Samalla sovimme, että valinnanvapaus toteutetaan "pääsääntönä perustasolla ja soveltuvin osin erikoistasolla". Tämä linjaus on pitänyt.

Valinnanvapaus tarkoittaa asiakkaan näkökulmaa. Jokainen saa valita sote-keskuksen, jonka vastaanotolle haluaa, yksityisen tai julkisen. Hinta on asiakkaalle sama. Kilpailu parantaa palveluiden laatua ja tehokkuutta.

Julkinen sektori, maakunta, on palveluiden vahva järjestäjä. Julkinen sektorilla on jatkossakin vastuu palveluiden saatavuudesta.

Lait annettiin eduskunnalle viime vuonna. Perustuslakivaliokunta lähetti valinnanvapauslain uudelleen valmisteluun. Itse valinnanvapauden ja sen keskeiset elementit valiokunta hyväksyi. Joulukuussa 2017 teimme viimeiset merkittävät tarkennukset valinnanvapauteen. Kyse oli lähinnä tarkennuksista erikoissairaanhoidon asiakassetelin laajuuteen.

Täydellistä mallia ei ole

Missä olemme nyt menossa?

Lopullinen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle lähiaikoina. Lait käsitellään yhtenä kokonaisuutena. Ratkaisuja tehdään touko¬-kesäkuussa.

Matkalla on neuvoteltu lukemattomista yksityiskohdista. Jokaisessa vaiheessa olemme hakeneet eduskuntaryhmältä neuvottelumandaatin. Jokaisella on ollut mahdollisuus vaikuttaa.

Suomi ja suomalaiset tarvitsevat sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen. Siitä vallitsee laaja yhteisymmärrys. Samoin siitä, että tarvitaan laajemmat alueet palveluiden järjestämiseen.

Kokonaisuus on kohdannut pitkin matkaa paljon arvostelua. Ymmärrän sen. Uudistus on valtava, eikä täydellistä mallia ole. Arvostelu pohjaa silti minusta paljolti väärään tietoon, poliittiseen väritykseen ja joskus myös oman aseman turvaamiseen.

Kaksi keskeistä kritiikin aihetta ovat maakuntamalli ja valinnanvapaus.

Maakuntamalli ei helppo kokoomukselle

Maakuntamalli ei ollut kokoomukselle helppo. Kuvasin, miten siihen päädyttiin. Nyt meidän tehtävämme on tehdä siitä mahdollisimman hyvä. Tärkeää on, että kunnille jää merkittävä rooli. Monet olisivat halunneet antaa maakunnille paljon myös muita kuntien tehtäviä, kuten sivistystoimen. Me emme.

Valinnanvapaus on mullistava uudistus. Valtaa annetaan asiakkaalle, ja tuotantoa avataan yrityksien ja järjestöjen tuotettavaksi.

Meidän pitää huolehtia, että syntyy aito markkina ja kilpailu. Siksi muun muassa vaatimusta sote-keskusten palveluvalikoimasta on kevennetty. Näin suomalaiset pk-yritykset pääsevät mukaan tarjoamaan palveluita. Laaja asiakassetelin käyttö ja henkilökohtainen budjetointi paljon palveluita tarvitseville takaavat, että sote-yrittäjät fysioterapeutista erikoislääkäreihin pääsevät mukaan.

Taloudellisesti uudistus on tärkeä, mutta haastava. Nykymenolla sote-kulujen on arvioitu kasvavan ensi vuosikymmenen aikana miljardeilla. Uudistuksen tavoite on lisätä tuottavuutta ja hillitä menojen kasvua. Sen saavuttamiseksi on rakennettu tiukka ohjaus. Perälautana on leikkuri, joka viime kädessä pakottaa pitämään kulut kurissa. Jos yksi maakunta ei suoriudu tehtävistään, se voidaan liittää toiseen.

Lait luovat perustan, jolle rakentaa. Uudistuksen taloudellisen onnistumisen ratkaisee pitkälti toimeenpano. Kehittyvän terveysteknologian hyödyntäminen, tietojärjestelmien ”keskustelevuus”, nopea pääsy hoitoon ja toimiva hoitoketju antavat mahdollisuuksia tavoitteiden saavuttamiseen.

Kyse ei ole siitä, pitääkö maakuntauudistuksesta vai ei. Sote-uudistus on välttämätön, se pitää viedä maaliin. Jos tämä eduskunta ei siihen pysty, seuraava joutuu aloittamaan taas alusta. Lopputulos on epävarma.

Palaan vielä kerran siihen, miksi tarvitsemme sote-uudistuksen. Palvelut eivät toimi, kuten niiden pitäisi. Liian moni on jonossa, ei hoidossa. Väestömme vanhenee. Palveluiden järjestäjällä pitää olla nykyistä enemmän muskeleita.

Nämä perustelut eivät katoa minnekään. Siksi nyt pitää rohjeta mennä eteenpäin.