Hallituksen yleisin argumentti sote-esityksensä puolesta on se, että nyt on tärkeintä saada jokin, mikä tahansa, uudistus aikaiseksi. "Nyt tai ei koskaan" -paineella uudistuksen ajaminen on hallituksen taitavaa retoriikkaa, joka varmasti on aiheuttanut kansalaisissa vähintäänkin levottomuutta, kirjoittaa vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson MTV Uutisten nettikolumnissaan.
Meidän on kuitenkin tärkeä tunnistaa keino tietoiseksi painostukseksi ja olla hyväksymättä esitetyn mallin epäkohtia vain koska "pitää tehdä jotain".
Jotkut perustelevat nykyisen esityksen hyväksymistä myös sillä, että soten kaatuminen tässä vaiheessa vauhdittaisi "hallitsemattomia kokonaisulkoistuksia" kuntatasolla. Esityksen puoltajien mielestä hallituksen sote-mallin ongelmakohdat voitaisiin korjata sitten joskus myöhemmin. Argumentaatio ontuu ainakin kolmesta syystä:
1. On täysin epäjohdonmukaista vastustaa "hallitsemattomia kokonaisulkoistuksia" ja yksityisten sote-yritysten kasvavaa ylivaltaa ajamalla mallia, joka johtaa juuri samaisten yritysten ylivallan kasvuun sekä pahimmassa tapauksessa hallitsemattomaan kustannusten nousuun. Paljon johdonmukaisempaa olisi kannattaa mallia, jossa pääosa sosiaali- ja terveyspalveluista jatkossakin tuotetaan julkisesti ja koko järjestelmä on selvästi maksajan hallinnassa.
2. Hallituksen esittämä malli ei ole noin vaan korjattavissa jälkeenpäin. Jos tämä historiallisen suuri rakennemuutos suomalaiseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon menee läpi, ei paluuta vanhaan enää ole. Esitetty muutos tarkoittaisi siirtymistä pois järjestelmästä, jossa julkinen valta on sote-palveluiden järjestäjä sekä niiden pääasiallinen tuottaja. Uusi malli pohjautuisi järjestelmään, jossa julkinen ja yksityinen kilpailisivat markkinoilla. Vaikka valta hallituksessa vaihtuisi, markkinaehtoinen rakenne todennäköisesti jäisi, sillä sen peruminen on käytännössä miltei mahdotonta.
3. Nopeimmin sote-uudistus olisi mahdollista saada läpi ilman palveluiden markkinaehtoistamista, sillä kaikki hallituksen mallin ongelmat liittyvät juuri palveluiden laajaan kaupallistamiseen. Jos hallitus luopuisi tavoitteestaan avata sote-markkinat, poistuisi sote-esityksen mahdolliset perustuslailliset, kustannusten nousuun liittyvät sekä EU-oikeuteen liittyvät ongelmat.
Perustuslakivaliokunta on jo linjannut, että vastuun siirtäminen perustettavalle maakuntahallinnolle on mahdollista perustuslain nojalla. Mikäli maakunnat vastaisivat sekä palveluiden järjestämisestä, että pääosin niiden tuottamisesta, toteutuisi myös sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet integraatiosta ja kustannussäästöistä.
Uudistus olisi mahdollista toteuttaa jo annettujen ja olemassa olevien, maakuntahallintoa koskevien, esitysten pohjalta edellyttäen toki, että maakunnille annetaan verotusoikeus. Ainoa este tälle ratkaisulle on kokoomus, joka on visusti päättänyt, että sote kaatuu, jos ei markkinoita avata. Tässä nähdään selvästi, mitkä ovat sen puolueen tärkeimmät prioriteetit.
Jotta hallituksen olisi mahdollisimman helppo edetä sote-uudistuksen korjausten kanssa, tässä heille toteuttamiskelpoinen esitys siitä, mitä nyt kannattaa tehdä:
1. Valinnanvapauslakiesitys vedetään pois
Palveluiden laajamittainen markkinaehtoistaminen sisältää merkittäviä riskejä, mitä tulee yritysten mahdollisuuteen harjoittaa “kermankuorintaa”, integraation vähentymiseen ja kustannusten nousuun. Sote-asiantuntijoiden kritiikissä kaikki hallituksen sote-esityksen keskeisimmät riskit liittyvät nimenomaan markkinaehtoistamisen seurauksiin.
On vastuutonta toteuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon ennennäkemätön markkinaehtoistaminen samaan aikaan, kun tehdään Suomen lähihistorian suurinta aluehallintouudistusta.
2. Sote-uudistuksen valmistelu jatketaan maakuntahallinnon pohjalta ja valmistelu tehdään parlamentaarisesti
Hallituksen esitykset maakuntahallinnon järjestämis- ja rahoituslaeiksi muodostavat toteuttamiskelpoisen lähtökohdan sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiselle. Rahoituslakia päivitetään maakuntien verotusoikeuden takaamiseksi, mikä turvaa maakunnille aidon talouspoliittisen päätäntävallan ja liikkumavaran.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuudistus toteutetaan niin, että myös julkinen ja demokraattinen päätäntävalta säilyy: palvelujen järjestämisvastuu ja pääosin vastuu niiden tuottamisesta siirretään maakunnille.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksen tulee tulla pääosin progressiivisen tulo- ja omaisuusverotuksen kautta ja myös maakunnilla tulee olla oma verotusoikeus. Maakunnalla ei ole aitoa itsehallintoa, jos se on 100% riippuvainen valtion budjettirahoituksesta.
3. Maakuntavaalit järjestetään eduskuntavaalien yhteydessä 2019
Kansanvalta toteutuu parhaiten järjestämällä maakuntavaalit sitten, kun uudistus on oikeasti valmis ja niin ehdokkaat kuin äänestäjät tietävät mistä vaaleissa päätetään. Maakuntavaalien järjestäminen eduskuntavaalien yhteydessä lisäisi kansalaisten kiinnostusta ja antaisi suomalaisille mahdollisuuden ilmaista mielipiteensä sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuudistuksesta.
Samalla olisi hyvä säätää työnjaosta niin, että yhdellä henkilöllä voi olla paikka korkeintaan kahdella päätöksenteon tasolla (kunta-maakunta-eduskunta).
4. Ihmisten itsemäärämisoikeutta vahvistetaan edistämällä aitoa valinnanvapautta
Hallituksen valinnanvapausesitys ei tosiasiassa lisä potilaiden valinnanvapautta terveydenhuollossa. Nykyisen terveydenhuoltolain mukaan potilas voi jo valita julkisen terveysaseman, joka vastaa hänen perusterveydenhuollon palveluistaan.
Sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa potilaalla on mahdollisuus valita häntä hoitava laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö “hoitopaikan toiminnan tarkoituksenmukaisen järjestämisen sallimissa rajoissa”.
Potilaan valintaoikeudet säilyvät hallituksen ajamassa mallissa käytännössä samalla tasolla. Potilas voi valita sote-keskuksen, ja hänelle annetaan mahdollisuus valita häntä hoitava laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö “hoitopaikan toiminnan tarkoituksenmukaisen järjestämisen sallimissa rajoissa”.
Tältä osin “valinnanvapaudessa” on ainoastaan kyse palveluntuottajan muutoksesta julkisesta tahosta pörriäiseen. Jatkossakin esimerkiksi ajan saaminen omalääkärille on täysin kiinni sote-keskuksen tavasta organisoida työtä.
Sosiaalihuollon osalta tarve ihmisten itsemäärämisoikeuden vahvistamiselle on suuri. Esimerkiksi vammaisjärjestöt ovat jo pitkään taistelleet vammaisten asumispalveluiden kilpailutuksia vastaan. Itsemäärämisoikeuden ja valinnanvapauden vahvistaminen on mahdollista myös sote-järjestelmässä, joka pohjautuu julkiseen palvelutuotantoon. Henkilökohtaisen budjetin käyttöönotto on hyvä alku.
5. Asiakasmaksut kohtuullistetaan
Suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon tasa-arvo ei parane, ellei asiakasmaksuja kohtuullisteta nykyisestä. Korkeat asiakasmaksut ovat keskeinen hoidon saatavuuden este. Hallituksella on parhaillaan työn alla asiakasmaksulainsäädännön kokonaisuudistus, mutta sen sisällöstä ei vielä ole tietoa.
Asiakasmaksulainsäädännön kokonaisuudistus tulisi toteuttaa ja valmistella samassa aikataulussa ja samassa parlamentaarisessa elimessä kuin sote-uudistuksen uudelleenvalmistelu. Asiakasmaksulainsäädännön uudistuksen tavoitteena tulee olla eri maksukattojen yhtenäistäminen sekä asiakasmaksujen osuuden pienentäminen sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksesta.
Terveydenhuollon maksukatto on myös erittäin korkea Suomessa, mikä osaltaan selittää sen, miksi maksuja on tällä hetkellä niin paljon ulosotossa. Kattoja on vielä erikseen palveluille, lääkkeille ja matkoille. Yhteensä nämä katot ovat lähes 1 600 euroa vuodessa.
Vasemmistoliitto vaatii yhtä yhtenäistä, 760 euron suuruista, vuosittaista maksukattoa, jotta ihmisillä on todellisuudessa olisi varaa sekä hakea hoitoa että hankkia tarvitsemansa lääkkeet. 760 euroa vastaa takuueläkkeen suuruutta.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton puheenjohtaja