50 vuotta täyttävälle Mikko Silvennoiselle syntymäpäivät ovat tässä kohtaa lähinnä asia, joka häiritsee hänelle yhtä vuoden tärkeimmistä viikoista: Euroviisuja. Nuorta itseään hän kiittää nyt rohkeudesta ja itsevarmuudesta, joka vei aikoinaan maailmalle supertähtien keskelle sekä nykyiseen työhön, jota hän rakastaa yli kaiken.
Selostaja Mikko Silvennoisen kisaviikko on tämän vuoden Euroviisuissa hyvin poikkeuksellinen.
Sen sijaan, että Silvennoinen tunnelmoisi Euroviisuja paikan päällä kisa-areenalla Sveitsin Baselissa, raikaa hänen oma, henkilökohtainen studionsa Helsingin Pasilassa Ylen Studiotalolla.
Ja lisäksi tänä vuonna Silvennoisen viisuviikkoon kuuluvat myös omat viisikymppiset, kun selostaja viettää pyöreitään keskiviikkona 14. toukokuuta. Niistä hän ei tosin juuri välittäisi jutella.
– En ole halunnut puhua näistä, koska ne pilaavat euroviisuviikon, kun kaikki haluavat vaan puhua viisikymppisistäni. Haluan keskittyä Euroviisuihin enkä joihinkin synttäreihin, Silvennoinen nauraa.
Koitetaan siis palata aiheen äärelle myöhemmin. Nyt Mikko Silvennoinen haluaa keskittyä tulevaan, hänelle muista syistä yhteen vuoden tärkeimmistä viikoista. Hän on asettuneena paikkaan, josta tänä vuonna tekee Euroviisujen työnsä: Ylen Studiotalon uumeniin Helsingin Pasilassa, jossa hänellä on oma, henkilökohtainen selostuskoppi.
Samalla käytävällä toimivat jännittävinä lähetysiltoina semifinaalien sekä finaalin aikana muu Suomi-tiimi, jonka käsistä euroviisulähetykseen lähtee Suomen pisteidenanto, suomalainen viisutuomaristo ja ruotsin, pohjoissaamen, inarinsaamen, ukrainan sekä venäjän kielten selostajat. Kaikki edellä mainitut ovat tehneet viisuaiheiset työnsä samasta paikasta jo vuosien ajan.
Ensimmäistä kertaa Silvennoinen itse uppoaa siis todella täysillä suomalaiseen viisukuplaan.
– Jos Suomi voittaa, niin Boltilla DTM:ään (helsinkiläinen baari). Onhan tämä aika luksusta.
Vaikka Silvennoinen fiilistelee sitä, että saa tänä vuonna toden teolla olla suomikollegoidensa rinnalla, on hänellä myös omat jännityksensä viisujen suhteen. Silvennoinen käy Baselissa seuraamassa harjoituksia sekä Euroviisujen avajaisissa, mutta itse kisaviikon hän viettää Helsingissä.
– Jännittää, etten ole seuraamassa paikan päällä. En ole ikinä aiemmin tehnyt sitä täältä Studiotalosta. Eli kun aiemmin siinä selostuksessani on ollut tosi paljon tarinaa ja viitettä siitä, mitä sattuu vaikka aamupalalla tai kehen olen törmännyt tai mitä muiden maiden selostajat sanovat, tai nyt Suomen edustaja oli viime hetkillä tätä mieltä, niin nyt en saa sitä kaikkea materiaalia.
– Minua jännittää, miten teen tästä selostuksesta edelleen tosi hyvän. Ja teen lujasti töitä sen eteen, että nyt tällä uudella tavalla myös siitä tehtäisiin hyvä.
Sen lisäksi, että Silvennoinen on tehnyt paikan päältä selostustyönsä, on hän tuottanut myös hyvin ahkerasti materiaalia sosiaaliseen mediaan Euroviisujen kulisseista. Nyt se ei ole mahdollista samalla tavalla viisuviikon aikana.
– Tässä tämä vähän niinkuin sitten on. Ei ole bäkkäriä, mihin mennä tai (ei voi) tehdä jotain juttuja artistien tai taustatiimien kanssa.
– Aiemmin olen todella paljon esimerkiksi Instagramiin tehnyt stooreja, jopa aivan maanisesti. Niitä on jo nyt itsellänikin ikävä, koska ne ovat saaneet paljon kiitosta ja huomiota, niissä on ollut hyvää interaktiivisuutta. Minulle laitetaan viestiä, että voitko mennä katsomaan, millaista siellä tai täällä on, ja sitten minähän menen sinne selvittämään ja kuvaamaan.
Eläköön elämä ja euroviisurakkaus
Ensimmäistä kertaa Silvennoinen selosti Euroviisut vuonna 2016. Ensi vuonna siis edessä olisivat Silvennoisen kymmenennet Euroviisut selostajana, sillä koronapandemiasta johtunutta yhtä poikkeusvuotta Silvennoinen ei laske mukaan, koska vuonna 2020 laulukilpailut koko komeudessaan jäivät pitämättä.
Se, että Silvennoinen päätyi Euroviisujen selostajaksi, oli sattuman kauppa, eikä hän ollut koskaan tietoisesti tähdännyt siihen.
Lapsena Silvennoinen seurasi ja fanitti Euroviisuja ahkerasti, aina vuoden 1985 Göteborgin Euroviisujen Sonja Lummesta ja tämän Eläköön elämä -kisakappaleesta lähtien. Seuraavana vuonna Silvennoisen isä osti perheen kotiin VHS-nauhurin, joka mahdollisti sen, että pikku-Silvennoinen pystyi katsomaan Euroviisuja läpi vuoden.
– Rakas nuoriso, silloin ei ollut Youtubea. Se vaati tällaisen nauhoittamisen kotona.
Viisuesityksiin kerta toisensa jälkeen palaamisen lisäksi Silvennoinen muun muassa askarteli leikekirjoja ja ihaili valtavasti esimerkiksi Anneli Saaristoa, joka edusti Suomea vuoden 1989 Sveitsin viisuissa kappaleella La Dolce Vita.
Lue myös: "Suomi-mafia" on soluttautunut viisuihin – useat maat käyttävät osaamistamme
1990-luvulle tultaessa viisuinto kuitenkin hiipui ja muu populaarikulttuuri sekä elämä alkoivat kiinnostaa enemmän. Eikä ihmekään, sillä Silvennoisen mukaan 90-luvun Euroviisut eivät kovin kummoisia olleetkaan, ja Suomikin nähtiin kisoissa vaan joka toinen vuosi.
Vuonna 2006 monien muiden mukana myös Silvennoisen mieli räjähti ja viisufanitus tuli ryminällä takaisin elämään, kun Lordi toi Suomelle sen historian ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan voiton Euroviisuista kappaleella Hard Rock Hallelujah.
– Se herätti sen lapsuuden viisu-Mikon uudestaan henkiin.
Selostajaksi Silvennoinen päätyi kymmenen vuotta myöhemmin, kun hän oli Suomen euroviisukarsintaohjelmassa Uuden Musiikin Kilpailussa mukana yhtenä useasta kommentaattorista. Sen jälkeen hän sai puhelun UMK-tuottaja Anssi Autiolta, joka tiedusteli Silvennoiselta haluaisiko hän kokeilla siipiään euroviisuselostajana.
– En tiennyt, että tätä selostamista voi työnä edes hakea, tai että se on olemassa. Se oli Anssin bongaus kysyä minulta ja sain tehdä sen vielä sillä tyylillä, mikä mielestäni oli Euroviisuille sopiva.
Liian pieni Suomi
Paljon ennen kuin Silvennoinen asetti luurit päähän ja kokeili ääntään Euroviisujen selostajana, teki hän työtä viihdeteollisuuden kirkkaimman kärjen parissa toisella puolen maailmaa. 19-vuotiaana Silvennoinen kun päätti muuttaa Yhdysvaltojen Los Angelesiin opiskelemaan puheviestintää.
Sitä ennen Silvennoinen oli jo ehtinyt toimia legendaarisen Jyrki-ohjelman juontajana, jonka riveihin hän pääsi vuonna 1995. Ensimmäisen vuoden jälkeen, nuoren ihmisen itsevarmuudella Silvennoinen päätti nähneensä koko media-alan ja sen, kuinka television tekeminen Suomessa toimii. Oli aika laajentaa näkökulmaa ja karistaa Suomi jaloista.
Näin ollen Silvennoinen marssi Jyrkin tuottajan Marko Kulmalan tykö, ilmoitti alkavansa ohjelman uudeksi kirjeenvaihtajaksi ja kysyi, minne voisi lähteä.
– Marko sanoi, että Los Angeles, Lontoo tai New York ovat vaihtoehdot, missä tapahtuu viihdeteollisuudessa. Että sinne menet. Paitsi ei New Yorkiin, sillä Rita Strömmer, joka teki jo Jyrkiin juttuja, oli jo siellä.
– Ajattelin Lontoon olevan liian lähellä, joten lähdin Losiin. Se oli sellaista 19-vuotiaan itsevarmuutta, tiettyä epärealismia. Sinne lähdin ja tein sitten Jyrkiin juttuja. Sitten aloin tehdä myös freelancerina lehtiin juttuja, elokuvatähtien, artistien haastatteluja. Maksoin sillä sekä Suomen opintolainoilla opiskelut Losissa.
Lue myös: Ensimmäiset kuvat Erika Vikmanin euroviisushow'sta julki!
Los Angelesissa vierähti lopulta Silvennoisen elämästä vajaat kuusi vuotta. Aikuisempana hän on itsekin hämmästellyt sitä, että uskalsi lähteä niin nuorena maailmalle, vielä niin kauas.
Silvennoinen antaa isoa kiitosta rohkeudestaan perheelleen, jonka tiesi aina olevan tukena, jos maailmalta pitäisikin tulla äkkiarvaamatta takaisin kotiin. Silvennoinen uskalsi olla rohkea, sillä tiesi kotiovien olevan aina auki Kiihtelysvaarassa mikäli kaikki ei sujuisikaan kuvitellusti.
– Se mahdollisti sen rohkeuden, näin nykyään ajattelen. Koska tiesin, että aina voi tulla kotiin ja se on ihan ok.
Jos julkaisu ei näy, voit katsoa sen tästä.
Tätä nykyä se, keitä viihdemaailman huippuja Silvennoinen pääsi tapaamaan ja haastattelemaan parikymppisenä Los Angelesissa tuntuu liki uskomattomalta.
Oli Drew Barrymore, Tom Hanks, Julia Roberts. Muun muassa.
Ensimmäinen kansikuvajuttu oli Katso-lehdessä, haastateltavana Pamela Anderson.
– Se oli minulle todella iso juttu. Pamela oli tosi kiva, ei tarvinnut nyhtää mitään Suomi-mainintoja, vaan hän ihan itse kertoi ne, mikä on aina mukavaa.
Silvennoinen oli työnsä puolesta usein seuraamassa eri tapahtumia punaisen maton laidalta. Hän oli yksi niistä monista toimittajista, jotka kiljuvat joukolla saadakseen tähtien huomion kiinnitettyä itseensä.
– Olin hyvä siinä, koska minua ei haitannut, että näytin itse aivan ääliöltä, kunhan vaan sain sen staran pysähtymään ja sanomaan edes jotain meidän haastattelussa.
– Se oli kivaa aikaa, mutta samalla tiesin, etten halua jäädä tähän kiljumaan loppuiäkseni, vaan haluan tehdä vielä jotain muuta. Mutta tiesin samalla, että olen oikealla alalla.
Yksi kaikista mieleenpainuvimmista haastatteluista noiden vuosien varrella oli näyttelijä Faye Dunawayn kanssa. Silvennoinen nimittäin sai tuolloin näyttelijälegendalta oppitunnin, jota ei unohda.
Alla olevalta videolta näet, miksi Mikko Silvennoinen ei unohda kohtaamistaan Faye Dunawayn kanssa.
Amerikan vuosien jälkeen Silvennoisen urapolku Suomessa on ollut moninainen. Suomeen palattuaan hän meni töihin Nelosen uutisiin, josta siirtyi melko nopeasti tekemään tuottajan töitä eri realityohjelmiin, kuten esimerkiksi Suomen Huippumalli haussa sekä Suomen Robinson.
– Ostin myös kansainvälistä ohjelmistoa. Siinä siirryin enemmän kameran taakse.
Tätä nykyä Silvennoinen tunnetaan parhaiten Euroviisujen suomalaisena äänenä. Viisujen varsinainen kisavaihe kestää vajaan viikon, mutta sitä edeltää toki pitkällinen valmistautuminen, myös selostajalle. Alkuvuodesta Silvennoista työllistää selostajana myös Suomen viisukarsinta Uuden Musiikin Kilpailu.
Muun ajan vuodestaan Silvennoinen on Ylellä töissä ja toimii vastaavana tuottajana sekä tilaajana Yle Nuorten tiimissä, joka vastaa 13-29 -vuotiaiden ohjelmistosta, johon lukeutuu laaja-alaisesti niin fiktiota kuin dokumentaarisia sisältöjä.
– Minulla on aivan huikea, ihanan monipuolinen työ, koska minulla on parhaat tuottajat ja tiimit kaikilla näillä osa-alueilla ja saan tehdä eri genrejen kanssa duunia. Se on aivan ihanaa. Työni on mahtavaa, koska olen taas nuorten ohjelmistoa tekemässä: Jyrkistä Yle Nuoriin. 20-vuotiaasta 50-vuotiaaksi, niin minähän en ole lähtenyt mihinkään, Silvennoinen nauraa.
Mikko Silvennoinen kertoo työstään Euroviisujen ulkopuolella ja miksi rakastaa työtään yli kaiken.
Ennalta-arvaamattomuuksia
Vuosi 2016 on yhä Silvennoisen suosikki kaikista niistä Euroviisuista, jotka hän on vuosien varrella selostanut. Tuolloin Suomea edusti Sandhja kappaleella Sing It Away.
Suomi ei niissä Tukholman Euroviisuissa menestystä niittänyt, mutta Silvennoinen oli silti onnensa kukkuloilla.
– Olin ensimmäistä kertaa siellä kopissa, en ollut osannut hakea sitä työtä ja tajusin, kuinka ihanaa tämä on. Mähän siellä Globenissa itkin vaan siellä kopissa onnesta, että kuinka ihanaa se on, kun saa olla siellä.
Jos julkaisu ei näy, voit katsoa sen tästä.
Jyrkin ajoistaan lähtien Silvennoinen on syttynyt suorien lähetysten tekemisestä – ja kaikesta yllättävästä, mitä niiden aikana voi tapahtua.
Yllättäviltä tilanteilta ei näissäkään Euroviisuissa vältytty. Silvennoisen mielestä ei lähde se hetki, kun yhtäkkiä ja varoittamatta Euroviisujen sijaan hän alkoi kuulla luureistaan silloisen presidentin Sauli Niinistön puhetta.
Samanaikaisesti käynnissä oli presidentin tiedotustilaisuus hänen valtiovierailullaan Washingtonissa.
– Ylessä oli jotkut piuhat vähän ristissä. Sitten vaan ajattelin, että tämä ei varmaan kuulu lähetykseen, vaan pelkästään minulle. Että "nyt vaan jatkat Mikko".
– Saan niin kicksit siitä, että tulee jotain yllättäviä tilanteita: teknisiä haasteita, lavalla voi tapahtua jotain, mitä ei ole harjoituksissa. Sitten yhdessä katsojan kanssa reagoin niihin. Se on vaan niin siistiä.
Lue myös: Bara bada bastusta heräsi plagiaattispekulaatio – nyt lauluntekijä kertoo, mistä on kyse
Euroviisujen kisa-areenoiden käytävillä voi myös tulla eteen kaikenlaisia tilanteita – sekä ihmisiä. Yksi unohtumattomimmista hetkistä Silvennoiselle oli, kun hän myös vuonna 2016 kohtasi ensimmäistä kertaa Euroviisuissa suuresti fanittamansa brittijuontaja Graham Nortonin, joka on selostanut viisut Englannissa vuosien ajan.
Silvennoinen ei tosin varsinaisesti pidä brittien tyylistä selostaa Euroviisuja. Graham Norton noin muuten on kuitenkin asia erikseen, ja mies tunnetaan viisuselostuksen lisäksi omaa nimeään kantavasta, äärimmäisen suositusta talk show'sta.
– Jännitin hänen tapaamistaan, tiesin, että hän oli tulossa sinne samoille käytäville kuin minä, silloin 2016. Ja tottakai, kun hänet ekaa kertaa näin, olin aika innoissani.
Nortonin näkemistä Silvennoinen odotti koko viikon. Brittiselostaja saapuu paikalle seurueineen vasta ennen finaalia, sillä semifinaalin hoitavat tyystin muut ihmiset. Pääpäivä eli finaali on Nortonin heiniä.
– Sitten hän tuli, rynnin sinne ottamaan sen selfien supertähti Graham Nortonista ja saan sen, hän oli tosi mukava. Mutta nyt täytyy sanoa, että viime vuonna en enää rynninyt, vaan nyt se on enemmän sellaista, että "moi Graham, miten menee".
– Arvostan häntä edelleen, mutta ei ole tarvinnut uutta selfietä ottaa.
Toinen ikimuistoinen viisuvuosi niin Silvennoiselle kuin suurelle osalle Suomea oli Käärijän vuosi 2023. Silloin myös Euroviisujen järjestäjät valmistautuivat toden teolla siihen mahdollisuuteen, että Käärijä saattaa voittaa. Käärijän voitto olisi tarkoittanut myös Silvennoiselle täysin uutta työtehtävää.
– Se on ainut kerta selostusaikanani, milloin minutkin briiffattiin siltä varalta, että Suomi voi voittaa, mitä se tarkoittaa. Jos Suomi voittaa, silloin selostaja tullaan hakemaan sieltä kopista ja hänet viedään lavalle tekemään voittajan ensimmäinen haastattelu, joka lähetetään artistin kotimaahan, ja lähetys jatkuu.
– Jos Suomi siis voittaa, niin Ylellä lähetys jatkuu ja joku haastattelee tätä meidän voittajaa siellä lavalla. Tänä vuonna se en ole minä, eli se on joku muu delegaation jäsen. Ehkä meidän sometoimittaja, tiedotuspäällikkö tai joku muu, joka on siellä paikan päällä.
Lue myös: Käärijä tekee paluun Euroviisujen lavalle
Mikko Silvennoisen muistopankissa on useita unohtumattomia hetkiä Euroviisuissa. Selostaja kertoo, millaisia toimia on nyt tehnyt saadakseen viisutähdiltä hapuamiaan vastauksia.
2:35
Jos jostain Silvennoinen on saanut paljon palautetta selostajauransa aikana, on se Israel.
Israelin osallistuminen Euroviisuihin on herättänyt laaja-alaista kritiikkiä jo pitkään, kärjistyen vuodesta 2023 lähtien Gazassa käytävän sodan takia.
– Ikään kuin minä muka voisin sille jotain tehdä. Olen tosi varovainen, että mitä sanon Israelista, Venäjästä, mitä nämä tämmöiset herkät poliittiset aiheet ovatkaan. En ikinä ota lähetyksessä kantaa, olen todella neutraali, alleviivatun neutraali, kun kyseessä on Venäjä tai Israel.
– Olen saanut Israelista viestiä molemmilta puolilta, jos tällaista kahtiajakoa pitäisi vetää. Henkilökohtaisesti tuomitsen kansanmurhan ja Israelin toimet Gazassa.
Jos sanoo jotain, tulee palautetta. Jos ei sano mitään, tulee myös silloin palautetta. Silvennoisen mukaan monilla tuntuu toisinaan menevän sekaisin se, millaisia asioita hän tuo ilmi henkilökohtaisilla sometileillään ja vastaavasti selostaessaan.
– Mielestäni se on tavallaan mahtavaa. On tärkeää, ettei Euroviisujen yhteydessä tätä asiaa sivuuteta ja se antaa väylän myös protesteille.
Kansainvälinen euroviisuselostajien joukko on tiiviisti keskenään tekemisissä. Mikko Silvennoinen kertoo, millaista apua kollegoilta haetaan yleensä jatkuvasti kisojen tiimellyksessä.
2:58
Jos kuitenkin ne viisikymppiset
Kuten todettu, tänä vuonna kiivaimman Euroviisujen humun aikaan joku saattaa haluta pistää merkille myös Silvennoisen henkilökohtaisen virstanpylvään.
Selostaja huokaa. Okei, puhutaan näistä sitten, kun kiinni jäin.
50-vuotisuus ei tunnu Silvennoisen mukaan kovinkaan erikoiselta. Hän ei usko heräävänsä syntymäpäivänsä aamuna mitenkään erilaisena ihmisenä.
– Onhan se sillä tapaa hassua, kun lapsena, nuorena koki, että 50-vuotiaat olivat ikivanhoja, eikä minulla ole mitenkään ikivanha olo. Sillä lailla se pistää asioita vähän mittasuhteisiin.
– Mielestäni on kamalan hauskaa muistella lapsuutta ja nuoruutta ja verrata niitä siihen, mitä teen nyt. Show'tahan minä olen silloinkin tehnyt: järjestänyt sukulaisille kesäjuhlia ja tuottajana häärinyt, pistänyt serkut esiintymään. Sitähän minä nytkin teen. Ennen se oli leikkiä, nyt se on työ.
Varsinaisena syntymäpäivänään Silvennoinen ei aio juhlia, eikä olisi asiasta edes puhunut, elleivät kaikki sitä alinomaa ottaisi puheeksi. Mieluiten hän tosiaan keskittyisi vain ja ainoastaan Euroviisuihin.
Näin ollen myös mahdolliset muistamiset kannattaa Silvennoisen mukaan suosiolla unohtaa, sillä hän ei niitä viisuviikolla halua tai aio ottaa vastaan.
– Yle lähettää viisikymppisille jotain kukkia, niin olen nyt pyytänyt pomoiltani, että voisitteko lähettää ne vasta jälkimmäisellä viikolla. Älkää nyt lähettäkö sinne koppiin yhtään mitään, en halua mitään yhtiön ruusuja tänne häiritsemään viisutunnelmaani, Silvennoinen nauraa.
Lue myös: Suomi kiinnostaa viisumaana yhä enemmän – Mikko Silvennoinen nostaa esiin erityisesti yhden nimen
Onko Silvennoinen muuttunut vuosien kertyessä? Ei mielestään merkittävästi. Hänen mukaansa se valehtelee joka sanoo, että ihminen jotenkin muuttuisi vanhetessaan.
– Valehdellaan nuorille, että aikuisena ei tule enää finnejä, aikuisena ei tykkää enää pojista, että se on vaan tämmöinen vaihe, tai että aikuisena on jotenkin älykkäämpi. Se ei ole totta. Ei me muututa ihmisinä. Ihan samoja tyyppejä jokainen meistä on nyt, kuin oli teininä tai lapsena.
Kenties kokemusta, ymmärrystä, muita kohtaan koettua empatiaa tulee enemmän. Nämä asiat Silvennoinen on ainakin itsessään huomannut. Sekä sen, että hän on tietoisesti harjoitellut olemaan kärsivällisempi.
– Olen opetellut ja paikoin onnistunut. Mutta kyllähän se nuori, vihainen mies minustakin aina välillä kurkistaa. Ei se mihinkään ole hävinnyt. On vaan oppinut hallitsemaan omia tunteitaan paremmin. Mutta sama tyyppihän jokainen meistä on nyt kuin nuorempana. Vähän eri paketissa ja työkaluilla.
Kun tämän vuoden Euroviisut ovat enää muisto vaan, Silvennoinen myöntää kesällä olevan kuitenkin edessä pientä juhlantynkää.
– Me lähdetään Välimeren homoristeilylle. Kyllä, silleen sedät juhlii. Sitten ei ajatella töitä. Paitsi ehkä vähän Euroviisuja, koska nehän siellä homoristeilyllä kuitenkin soi.