Flow-elokuvassa työskennellyt miksaaja Mikko Raita tuorein suomalainen, joka voi kirjoittaa ansioluetteloonsa "Oscar-voittaja". Jokaisella suomalaisella on Raidan mukaan oma mahdollisuus vaikuttaa siihen, että Suomesta lähtisi maailmalle suuria kansainvälisiä elokuvamenestyjiä.
Alkuvuodesta Itämeren eteläpuolella Latviassa päästiin iloitsemaan historiallisesta elokuvamenestyksestä, kun Flow palkittiin Oscar-gaalassa vuoden parhaana animaatioelokuvana.
Arasta, introvertistä kissasta ja tämän kohtaamisista muiden eläinten kanssa kertova elokuva peittosi kilvassa muun muassa Disneyn Inside Out 2 –jatko-osaelokuvan.
Flow’n menestykseen liittyy myös suomalaisosaamista, sillä elokuvan ohjaajan Gints Zilbalodisin ja säveltäjän Rihards Zalupen kynistä lähteneen musiikin on miksannut suomalainen Mikko Raita.
Raidan kädenjälki näkyy – tai kuuluu – Flow'ssa huomattavasti, sillä elokuvassa ei ole lainkaan dialogia, joten musiikki näyttelee merkittävää roolia.
Työkseen Raita miksaa enimmäkseen musiikkia, mutta välillä kaikenlaista muutakin ääntä. Tällä hetkellä Raita työskentelee eritoten levyjen, elokuvien, tv-sarjojen sekä peliäänten parissa, tehden sekä miksaustöitä ja hoitaen muitakin rooleja musiikin tuotannossa.
– Monelle on varmaan vähän epäselvää, mitä miksaaja tekee. Yhdistelen ne musiikin eri elementit atomeista kokonaiseksi lopputulokseksi. Se on vähän kuin juoman miksaamista, eli yhdistelyähän se on.
Lue myös: Parhaana elokuvana palkittu Anora oli palkintorohmu – tarina seksityöläisestä vei viisi Oscaria
Kiinnostus musiikkiin syttyi jo nuorella iällä. Raita kävi läpi niin musiikkiluokat kuin musiikkiopiston, Sibelius-lukion ja päätyi varusmiessoittokunnan kautta Sibelius-Akatemiaan musiikkiteknologialinjalle. Koululta löytyi ammattimainen studio, jossa rakkaus lajiin toden teolla syttyi.
– Olin sellainen rokkikitaristi, joka ei ehkä aina tunneilla kokenut oloaan hirveän motivoituneeksi, niin sitten kuitenkin olin saanut lähes rajattoman käyttöoikeuden siihen studioon, joten tein aika paljon itsenäistä harjoittelua siellä.
– Se (koulu) jäi kyllä aikanaan kesken, kun päädyinkin työelämään, mutta sittemmin palasin viimeistelemään sitä.
Leikkiä muidenkin kanssa
Miksaajan työ on Raidan mukaan intohimoammatti: samaan aikaan huikeaa, mutta myös stressaavaa.
– Suomen kokoisella markkina-alueella tässä ammatissa ei ole yleensä mikään hirveän leveä leipä. Se on tosi kilpailtu työ, sillä se on parhaimmillaan tosi kivaa ja näyttää siistiltä, niin moni muukin haluaa tehdä sitä.
Elokuvien ja sarjojen lisäksi on liuta tunnettuja suomalaisartisteja, keiden kanssa Raita on tehnyt töitä. Näihin nimiin lukeutuvat muun muassa Olavi Uusivirta, Ismo Alanko, Hector, Apocalyptica, Robin, Von Hertzen Brothers, Sunrise Avenue, Killer sekä Kwan.
Vajaa kymmenen vuotta sitten Raitaa pyydettiin ensi kertaa miksaamaan pitkän elokuvan musiikit. Vuodesta 2018 lähtien hän on tehnyt myös Dolby Atmosta, joka on Dolbyn kehittämä monikanavaääniteknologia, jonka myötä ääni ympäröi katsojat elokuvat- tai kotieatterissa.
Miksaajana Raita itsekin on lopulta varsin tärkeä vaikuttaja monenlaisten musiikkisisältöjen takana.
– Kyllä sen uskallan sanoa. Kyllä mullakin jonkinlainen teknistaiteellinen identiteetti on, mutta on tosi tärkeää muistaa, että siellä on yleensä aina jonkun muun teos, jota ollaan palvelemassa. Artisti tai säveltäjä, jonka musiikkia tai taidetta yritetään tehdä parhaalla mahdollisella tavalla. Jos tehdään elokuvaprojektia on ketju entistä pidempi, sillä silloin myös
– Tämä on lopulta isompi vyyhti, ja pitää osata leikkiä muidenkin kanssa.
Menestystarinana Flow
Flow-elokuvan myötä tulleet tunnustukset ovat olleet merkittäviä. Sen lisäksi, että Oscar-gaalasta lähdettiin itse Oscarin kanssa kotiin, Flow pistettiin näyttävästi merkille muun muassa Ranskassa Cannesin elokuvafestivaaleilla.
Menestystä keränneen projektin myötä Raidalla tuntuu olevan ovia vähintään raollaan myös muihin kiinnostaviin kansainvälisiin työkeikkoihin.
– On orastavia neuvotteluja, mutta ei vielä mitään isompaa. Joku viisas sanoikin tässä, että “vasta viiden vuoden päästä tietää, mitä kävi”. Monesti isommissa projekteissa syklitkin ovat vuosien mittaisia, ei kukaan ole tuolla katsomassa, että “jaha, tuo on voittanut Oscarin, palkataan se heti huomenna”. Se ei toimi niin
Flow’n matka maailmalla on vaikuttanut myös kotimaassa Latviassa, jossa elokuvan menestys on aiheuttanut suorastaan hurmosta. Maassa aiotaan nyt panostaa animaatioon: alkuvuodesta Latvian hallitus ilmoitti, että alalle myönnetään merkittävää lisärahoitusta ja 1 miljoonan euron lisämääräraha tukemaan maan animaatiokilpailuja. Lisäksi Latviassa suunnitellaan uudenlaisen
Raita toki iloitsee alan positiivisesta kehityksestä Latviassa, mutta hänen on vaikeaa nähdä, että samanlaista voisi tapahtua Suomessa.
– Jos Suomeen haluttaisiin jotain samanlaista, niin sitten pitäisi kyllä ehkä valitettavasti tehdä ihan erilaista kulttuuripolitiikkaa kuin tällä hetkellä näemme ympärillämme. On tosi surullista olla suomalainen elokuva-alan ammattilainen tällä hetkellä kun näkee ympärillä massatyöttömyyttä jopa ja semmoista enemmänkin näivettämistä ja mahdollisimman turvallisien ratkaisujen etsimistä.
– Selvästi nähdään, että nykyisessä maailmanajassa pienestäkin maasta voi ponnistaa valtavia menestyksiä. Mielestäni Flow on tällä hetkellä tienannut yli kymmenkertaisesti budjettinsa jo, ja se on vasta aloittamassa sellaista kunnon teatterikierrosta useassa maassa. Niin en tiedä, kiinnostaako hallitusta tulot vai ei.
Lue myös: Myrskyluodon Maija palkittiin vuoden parhaana elokuvana Jussi-gaalassa – Tiina Lymi: "Kiitos suomalainen kulttuuri, pidetään se elossa yhdessä"
Vaikka Suomi on pienen kielialueen maa, löytyy suomalaisten elokuvantekijöiden joukosta Raidankin mukaan monipuolisia, taitavia elokuvantekijöitä sekä hyvin omaäänisiä taiteilijoita, joilla olisi potentiaalia moneen – myös ulkomaille. Kotimarkkinan ollessa kapea voi alan parhaillakin ajoittain olla hankaluuksia työllistyä ja saada tuloja elannoksi asti.
Raita kannustaa ihmisiä miettimään, millä keinoin kukin pystyisi itsekin vaikuttamaan siihen, että tätä osaa suomalaisesta kulttuurista voitaisiin vaalia edelleen.
– Me ollaan tosi pieni maa, meillä on oma kieli, meillä on oma, tosi hieno kulttuuri. Ainakin koen, että sitä kulttuuria kannattaa vaalia ja pitää hyvänä. On monia tällaisia pienen kielialueen maita, millä ei ole ollenkaan tällaista omaa elokuvakulttuuria, kuin meillä.
– Minusta tuntuu, että me ei haluta olla niitä maita, vaan me halutaan olla juuri tämmöinen kuin Suomi on. Ihan itse kunkin kannattaisi sitä miettiä – vaikkapa äänestyskopillakin.
Pikku-Suomesta Pikku Siperia
Maaliskuussa kuitenkin tehtiin myös suomalaista elokuvahistoriaa.
Tuolloin Netflixissa julkaistiin Dome Karukosken ohjaama elokuva Pikku Siperia, joka on suoratoistopalvelun ensimmäinen oma suomalainen elokuva.
Pikku Siperiaa on striimattu Netflixissa tähän mennessä yli 5 miljoonaa kertaa ja se oli julkaisunsa jälkeisten ensimmäisten kymmenen päivän aikana neljäntenä Netflixin ei-englanninkielisten elokuvien katselussa maailmanlaajuisesti. Avajaisviikonloppunaan elokuva ylsi yli 50 maassa kymmenen katsotuimman elokuvan joukkoon.
Myös Pikku Siperiassa Raidalla on sormensa pelissä, sillä hän on miksannut elokuvaan säveltäjä Panu Aaltion musiikit.
Raita uskoo Suomen ensimmäisen Netflix-elokuvan olevan hyvin merkittävä suomalaiselle elokuva-alalle.
– Sitä ollaan niin sanotusti vähän odoteltu, että koska pääsisi tekemään.
Lue myös: Krista Kosonen kertoo, miten päätyi tähdittämään ruotsalaista rikossarjaa
Netflix todennäköisesti tarkkailee tällä hetkellä erittäin tarkkaan sitä, kuinka Pikku Siperia oikein menestyy. Tulevaisuuden päätöksiä mahdollisten tulevien projektien osalta saatetaan hyvinkin tehdä ainakin osittain siltä pohjalta, millaisia näyttöjä suomalaistuotanto antaa.
Jo sitä, että Pikku Siperia tehtiin ja julkaistiin Netflixissa, voidaan pitää merkittävänä asiana suomalaisittain. Kuitenkin suomalaisille tuttuun tapaan kaikki eivät ole varauksettomasti vielä asiasta intoilleet.
Raita muistaa esimerkiksi nähneensä Muropaketti-sivuston otsikon, jossa todettiin, että vaikka elokuva julkaistaan 190 maassa, “se ei vielä välttämättä tarkoita mitään”.
– Ettei nyt vahingossakaan uskota, että jotain hyvää voisi tapahtua. Siitä meidän pitäisi ehkä oppia kulttuurissamme vähän pois mielestäni.
– Vähän enemmän sitä itseensä uskomista, että vau Dome Karukoski, hyvä työryhmä, nyt tehtiin Netflix-leffa ja vielä ainakin alku näyttää lupaavalta tuollaisen kaupallisen menestyksen suhteen.