Tönimistä, puremista, raapimista, tukistamista. Ikävät tilanteet päiväkodeissa ja kouluissa ovat hankalia: kuinka lapsi saa tilanteissa puolustautua?
Kiusaaminen on systemaattista huonoa kohtelua, jonka tarkoituksena on tuottaa toiselle pahaa mieltä. Pienten lasten kohdalla kiusaamisesta tulisi kuitenkin puhua harkiten: pienet lapset ovat fyysisiä, mutta sosiaalisten taitojen karttuessa lapsen taidot ottaa muita huomioon kehittyvät myös. Harva alle kouluikäinen lapsi haluaa oikeasti pahaa toiselle.
– Päiväkoti-ikäiset vielä harjoittelevat itsensä ilmaisua ja vuorovaikutustaitoja. Huonoa käytöstä tulisi kuitenkin ehkäistä jo tässä iässä, jotta se ei pääsisi myöhemmin yltymään vakavammaksi, sanoo koulurauhan suunnittelija Eeva-Liisa Markkanen Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.
– Aikuisten tehtävänä on olla riittävästi läsnä lapsiryhmässä ja huolehdittava siitä, että jatkuvaa raapimista tai tönimistä ei pääse tapahtumaan.
Lasta tulisi ohjeistaa aina ensisijaisesti kertomaan kokemuksestaan aikuiselle. Jos puolestaan ilmenee, että oma lapsi on se, joka käyttäytyy päiväkodissa huonosti, neuvoo Markkanen keskustelemaan pelisäännöistä päiväkodin henkilökunnan kanssa.
– Vanhemman kannattaa vaatia, että tilanteisiin puututaan aina. Lapsen täytyy saada riittävästi ohjausta, jotta hän voi oppia myönteisiä tapoja toimia muiden kanssa.
Tilanne voi olla vanhemmalle hyvin stressaava. Tärkeintä on kuitenkin toimia johdonmukaisesti: jos vaikka haluaa lelun toiselta, niin puremalla sitä ei saa, vaan oma toive täytyy ilmaista muulla tavoin. Tärkeää on tunnistaa ja havaita ne tilanteet, joissa lapselle on kehittynyt vääränlaisia toimintatapoja.