Tänään 50 vuotta täyttävän Mika Häkkisen F1-uraa seurasi koko loppumatkan ajan hänen vakava onnettomuus, joka tapahtui Adelaiden katuradalla vuonna 1995.
Häkkinen ajoi voimalla ratavalliin noin 200 kilometrin tuntinopeudella, kun McLarenista tyhjentynyt rengas vei autosta hallinnan ennen Brewery Brend -mutkaan Australian GP:n aika-ajossa.
Häkkisen pää iskeytyi törmäyksessä ohjauspyörään, ja heilui vielä useaan otteeseen puolelta toiselle. Häkkinen sai vakavia niskavammoja, kallonmurtuman ja vajosi koomaan.
Siihen nähden, että Häkkinen oli tilanteen jälkeen hengenvaarassa, hän toipui onnettomuudesta nopeasti ja ajoi jo seuraavan kauden ensimmäisessä kilpailussa Melbournessa. Paluu ei ollut kuitenkaan helppo.
Häkkinen kertoi kokemuksistaan Huffington Postin haastattelussa joulukuussa 2017.
– Kun olet nuori, et pelkää. Kun vanhenet, alat ajatella vähän enemmän. Vuonna 1995 olin vakavassa onnettomuudessa, ja siitä oli vaikea tulla takaisin, Häkkinen alustaa.
– Täytyy oppia kävelemään, puhumaan, haistamaan ja kuulemaan. Koko kuvio on, että sinun täytyy rakentaa itsesi uudelleen.
"En voi luovuttaa"
Häkkinen tunnustaa epäilleensä, olisiko hänestä palaamaan kilpa-ajon pariin.
– En ollut tuolloin vielä voittanut (F1-)kisaa. Sanoin kuitenkin itselleni: "En voi luovuttaa. En voi lopettaa tähän, mennä kotiin ja tuntea itseäni luuseriksi." Ei, päätin jatkaa. Minun täytyi palata ja saada mestaruuteni. Halusin taistella ja näyttää ihmisille, ettei tällainen pysäytä minua.
– Minulla oli valtavasti halua ja nälkää voittaa. Pääset yli peloistasi vain, jos hyökkäät niitä vastaan välittömästi. Täytyy olla ylpeyttä ja ehdottoman päättäväinen näyttämään kaikille, ettet ole luuseri ja haluat jatkaa taistelemista.
Häkkinen kertoo, että kun hän testasi McLarenia vuoden 1996 alussa, hän oli heti "yhtä nopea kuin aina".
– Nämä pelot, jotka kohtaat elämässäsi, ovat kuin bisnestä. Liiketoimintasi voivat kärsiä, kun teet virheen. Jokainen virhe kuitenkin muistuttaa sinua parantamaan ja vahvistumaan, joten sinun täytyy oppia noista virheistä. Ja haaste on oppiminen. Sitä ei pitäisi pelätä, Häkkinen filosofoi.
