Mihin tuntematonta ihmistä saa koskettaa? Tulokset yllättivät

Miten suhtaudut siihen, jos lähes ventovieras suukottaa sinua poskelle ensitapaamisella? Puristatko mieluummin reippaasti kättä?

Aalto-yliopiston ja Oxfordin yliopiston tutkijoiden uusimmat tulokset osoittavat, että ihmiskehossa on tarkkaan määräytynyt kosketuskartta, joka kuvaa koskettamisen hyväksymistä ja säätelyä erilaisissa ihmissuhteissa.

Kyselytutkimuksessa haastateltiin yli 1 300 henkilöä Suomesta, Ranskasta, Italiasta, Venäjältä ja Iso-Britanniasta.

Niin, jokainen näistä tutkimuskohteista sanoisi mieluiten käsipäivää.

Koskettaminen on ok, jos...

Tutkimuksessa selvitettiin, miten ihmiset suhtautuvat siihen, kuka heitä koskettaa ja mihin: onko kyseessä vieras, perheenjäsen, ystävä vai kumppani, ja mihin heillä on oikeus koskea. Tuloksista luotiin kosketuskartta, joka kertoo, miten kosketukseen suhtaudutaan.

Mitä kirkkaamman värinen kehon alue on, sitä todennäköisemmin kyseinen henkilö saa sitä koskettaa. Sinisellä rajattujen mustien alueiden koskettaminen oli kokonaan kiellettyä.

Ei liene yllätys, että mitä läheisempi henkilö on, sitä laajempia alueita hänen annetaan kehosta koskettaa. Se kuvastaa, kuinka tärkeää roolia emotionaalinen tunneside näyttelee kosketuksessa.

– Kosketuskarttojen koko oli suoraan yhteydessä sosiaalisten suhteiden läheisyyteen. Kyseessä ei siis ole "joko–tai" -tyyppinen jako esimerkiksi puolison ja kaikkien muiden ihmisten välillä, professori Lauri Nummenmaa kertoo.

Käsien koskettaminen oli kaikista hyväksyttävintä: kätteleminen on perinteinen tapa tervehtiä.

Esimerkiksi kukaan ei halunnut – sukupuolesta riippumatta – sukulaistensa koskettavan genitaalialueitaan.

Kehon kosketuskartat olivat varsin samanlaisia tutkituissa viidessä kulttuurissa, joten ne ovat todennäköisesti biologisesti määräytyneitä eivätkä kulttuurin tuotteita.

– Tulokset osoittavat, että koskettaminen on tärkeä keino sosiaalisten suhteiden ylläpidossa. Kosketuskartta on läheisesti yhteydessä koskettamisen aiheuttamaan mielihyvään. Mitä suurempaa mielihyvää kehon alueen koskettaminen aiheuttaa, sitä valikoivammin annamme toisten koskettaa sitä, kertoo tutkija Juulia Suvilehto Aalto-yliopistosta.

– Tutkimus korostaa, kuinka tärkeää ei-kielellinen viestintä on sosiaalisten suhteiden kannalta. Sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä ihmisten hyvinvoinnille halki elämänkaaren, ja niiden puute on merkittävä psykologinen ja somaattinen terveysriski, sanoo Nummenmaa.

Suomalaiset ovatkin halikansaa!

Robin Dunbar Oxfordin yliopistolta kuvaa The Atlantic -julkaisussa, että heidät yllätti se, miten miehet suhtautuivat kosketuksi tulemiseen.

Kuvassa yläpuolella edustettuina kahdella rivillä ovat naiset, kaksi alinta riviä kuvastaa miehiä. Musta väri kuvaa alueita, joihin ei missään nimessä saa koskea.

– Kosketuskartasta näkee, etteivät miehet tunteneet oloaan hyväksi, jos muut miehet tai tuntemattomat koskettaisivat heidän takaraivoaan – se oli ”tabu-alue”, Dunbar esittää.

–  Naiset antoivat koskettaa itseään miehiä enemmän. Sekä miehet että naiset pitivät naisen – eivätkä siis vastakkaisen sukupuolen – koskettamista hyväksyttävämpänä, Lauri Nummenmaa kuvaa.

Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että osa kansallisuuksista oli vähemmän innokkaita tulemaan kosketetuksi kuin toiset.

Britit olivat kaikista vastahakoisimpia kosketuksiin, mikä tukee valloillaan olevaa stereotypiaa jäykistä briteistä. Yllätykseksi venäläiset olivat enemmän sinut koskettamisen kanssa kuin suurpiirteisinä pidetyt italialaiset.

Mutta suomalaiset vetivät tässä yllättäen pisimmän korren.

– Emme odottaneet, että suomalaiset paljastuisivat olemaan kaikkein innokkaimpia halimaan, Dunbar kuvaa.

Suomalaiset ohittivat reippaasti myös ranskalaiset.

– Kaikissa tutkituissa kulttuureissa koskettaminen oli samalla tavalla yhteydessä sosiaalisten suhteiden läheisyyteen: mitä läheisempi suhde, sitä suurempaa kehon alaa henkilön annettiin koskettaa. Keskimäärin – siis suhteesta riippumatta – suomalaiset antoivat koskettaa kehostaan suurempaa pinta-alaa kuin muun maalaiset tutkittavat, Nummenmaa tähdentää.

Tutkimus toteutettiin internetpohjaisena kyselytutkimuksena. Tutkimus alkoi osallistujien sosiaalisen verkoston kartoittamisella. Tämän jälkeen heitä pyydettiin värittämään tietokoneella esitetyistä ihmiskehoista alueet, joihin sosiaalisen verkoston eri jäsenet saisivat heitä koskettaa.Tutkimustulos julkaistiin Proceedings of the National Academy of the United States of America -lehdessä.

Katso myös:

Lähteet: Aalto yliopisto, Theatlantic.com