Kun Jordan Allen tajusi, ettei kuitenkaan pääse huipulle, hän antoi periksi. Kannattiko se?
Jordan Allen on elänyt, kuten niin moni meistä: yrittäen, epäonnistuen ja yrittäen uudelleen. Mies kertoo kokemuksistaan Quora.comissa.
– Kun oli 13, halusin sixpackin. Tein istumaannousuja ja vatsalihasliikkeitä epäsäännöllisesti ilman mitään suunnitelmaa. 14-vuotiaana olin jo luovuttanut. Kun olin 16, aloin nyrkkeillä, thainyrkkeilyä ja brasilialaista ju-jtsua. Halusin olla hyvä tappelemisessa. 17-vuotiaana olin jo mielessäni päättänyt, että hyvät tappelijat ovat tapelleet 8-vuotiaasta, joten luovutin, mies listaa menneisyyttään.
Sama toimintamalli jatkui aikuiselämään: kun Allen tajusi, ettei kuitenkaan pääse huipulle, hän antoi aina periksi.
– Kaikkea, mitä halusin saada, tehdä tai olla, yritin enintään vuoden, ennen kuin annoin periksi. Nyt, kun katson menneisyyteen, kysyn itseltäni ”missä olisin juuri nyt, jos olisin jatkanut? Mitä, jos olisin nähnyt tulevaisuuteen?”
Nykyisin Allen treenaa joka päivä, kirjoittaa joka päivä ja on palannut taistelulajien pariin.
– Teen nyt asioita, joita olen halunnut tehdä lapsesta asti, koska tiedän että saamani voitot ovat suuria kahden, viiden ja kymmenen vuoden kuluttua.
Miehen mukaan yhden prosentin päivittäinen parannus taidoissa ei tunnu missään parin päivän kuluttua, mutta vuosien kuluttua tilanne todella on toinen.
– Tärkein saamani oppitunti on se, että elämässä tulee pelata pitkän kaavan mukaista peliä. Menneisyyden sinä haluaa, että olet parempi kuin hän. Tulevaisuuden sinä haluaa olla parempi kuin sinä nyt. Älä tuota itsellesi pettymystä.
