Helsingin hovioikeus on tuominnut vuonna 1992 syntyneen miehen 13-vuotiaan lapsen raiskauksesta ja törkeästä hyväksikäytöstä. Mies tapasi lapsen Kampin kauppakeskuksessa ja johdatteli tämän kotiinsa, missä rikokset tapahtuivat.
Hovioikeus katsoi Sayed Zabiullah Pakzadin syyllistyneen raiskauksen ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi myös seksuaaliseen tekoon pakottamiseen.
Hovioikeus tuomitsi miehen kolmen vuoden ja viiden kuukauden mittaiseen ehdottomaan vankeuteen.
Rangaistus on huomattavasti kovempi kuin Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden aiemmin miehelle määräämä. Käräjäoikeus tuomitsi miehen puolen vuoden ehdolliseen vankeuteen.
Käräjäoikeuden mielestä asiassa oli kyse pelkästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hovioikeus näki asian toisin.
Vei lapsen Vantaalle
Hovituomion mukaan mies oli vuoden 2018 joulukuussa tavannut itselleen entuudestaan tuntemattoman 13-vuotiaan lapsen Kampin kauppakeskuksen ulko-ovilla ja houkutellut tämän läheiseen ravintolaan kahville. Sieltä mies oli johdatellut lapsen Vantaalla sijaitsevaan kotiinsa.
Asunnollaan mies suuteli lasta, ehdotteli tälle sukupuoliyhteyttä sekä kosketteli lasta sopimattomasti. Mies myönsi tämän itsekin ja väitti luulleensa lasta parikymppiseksi aikuiseksi.
Miehen mukaan mitään muuta seksuaalista ei tapahtunut.
Tyttö puolestaan kertoi, että seuraavan yön aikana mies esti häntä lähtemästä. Aamun tullen mies riisui hänet ja lopulta raiskasi, ensin sormin ja sitten peniksellä.
Uhrin mukaan mies piti teon aikana hänestä kiinni ja löi kylkeen, kun hän yritti rimpuilla pois.
Lopulta tyttö karkasi asunnolta ja sai apua sivullisilta, jotka kiinnittivät huomiota hätääntyneeseen ja itkuiseen lapseen. Paikalle soitettiin apua, ja lapsi kertoi heti useammalle ihmiselle, mitä oli tapahtunut.
Hovioikeus uskoi uhria
Käräjäoikeus katsoi aiemmin, ettei tytön kertomuksen tueksi ollut tarpeeksi näyttöä, ja hylkäsi miestä vastaan nostetut syytteet pääosin. Esimerkiksi raiskaussyyte kaatui käräjillä.
Hovioikeus kuitenkin näki, että tytön yksityiskohtainen, realistinen ja pääosin muuttumaton kertomus sai tukea muun muassa siitä, että hän oli kertonut tapahtuneesta saman suuntaisesti esimerkiksi lääkäreille ja poliiseille.
Uskottavuutta toi myös se, että sivulliset olivat löytäneet lapsen ulkoa itkuisena ja järkyttyneenä pian tapahtumien jälkeen.