Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasen mukaan korkeimman oikeuden olisi syytä ottaa kantaa tapaukseen, jossa mies oli sukupuoliyhteydessä 10-vuotiaan tytön kanssa.
Turun hovioikeus piti voimassa Pirkanmaan käräjäoikeuden keväällä antaman tuomion, jossa Suomeen turvapaikanhakijana tullut Juusuf Muhamed Abbudin tuomittiin kolmen vuoden vankeuteen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Syyttäjä katsoi, että käräjäoikeuden antama rangaistus teosta oli liian lievä ja vaati kovempaa tuomiota. Syyttäjä toisti myös käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimuksen, jonka mukaan mies olisi pitänyt tuomita myös törkeästä raiskauksesta.
Tytön mukaan mies oli myös käyttänyt hyväkseen hänen avutonta tilaansa sekä pakottanut hänet tekoon väkivalloin.
Hovioikeus katsoi, ettei tapauksessa ollut riittävästi näyttöä siitä, että mies olisi käyttänyt väkivaltaa. Hovioikeuden mukaan todisteet eivät riittäneet myöskään osoittamaan, että mies olisi käyttänyt hyväkseen tytön pelkotilaa, avuttomuutta tai kykenemättömyyttä osoittaa tahtoaan.
Professori Matti Tolvanen muistuttaa, että seksuaalisen hyväksikäytön tapauksissa tuomio perustuu siihen, että lapselle aiheutuu haittaa. Raiskauksen rangaistavuus taas perustuu ihmisen itsemääräämisoikeuden loukkaamiseen.
– Itsemääräämisoikeuden loukkaus jää nyt rangaistusta vailla ja se tässä juuri pulma on, professori toteaa.
Tolvasen mukaan tapaukseen olisi hyvä saada ennakkopäätös korkeimmasta oikeudesta, jotta nähtäisiin onko voimassaolevassa lainsäädäntöä kenties syytä muuttaa.
Hänen mukaansa koko tapaus itsessään on erittäin harvinainen.
– En tiedä muita tapauksia, missä ylipäätään olisi syytettykään (lapsen) raiskauksesta. Voi olla, että näitä on tutkittu hyväksikäyttöinä, Tolvanen toteaa.
Tolvasen mukaan ennakkopäätöksen hakeminen jää tässä tapauksessa uhrin vastuulle, sillä syyttäjä ei ollut vedonnut valituksessaan hovioikeuteen uhrin pelkotilaan, väkivaltaan tai muuhun avuttomaan tilaan.
– Ehkä jo aikaisemmin olisi pitänyt testata, soveltuuko raiskauspykälä tämmöiseen tapaukseen, missä lapsi sinänsä ei ole vastustanut, mutta hyvin perustein voidaan kysyä, onko hän edes ymmärtänyt, mistä on kysymys, professori kertoo.