Otsikon lainaus on Felix Björklundin vaimolta. Se oli rouva Björklundin viisas vastaus, kun häneltä tiedusteltiin mitä mieltä hän on miehensä keräilyharrastuksesta.
Felix nimittäin kerää vanhoja BMW-merkkisiä autoja, on kerännyt niitä järjestelmällisesti jo usean vuosikymmenen ajan. Felixin kokoelma on kasvanut niin, että se on yksi hienoimmista koko Euroopassa.
– 15-vuotiaana entisöimme kaverien kanssa A-Fordin, siitä se lähti, se auto-innostus. BMW-autojen keräilyn aloitin 50-luvun malleista, koska ne olivat lapsuuteni autoja. Sitten kaikki lähti vähän lapasesta, niin kuin sanotaan, kertoo Felix.
Seisomme isossa teollisuushallissa hänen kokoelmansa keskellä. Hallissa on BMW-autoja jokaiselta vuosikymmeneltä alkaen 1930-luvulta. Kaikki ovat ajokunnossa. Pyydän hyräyttämään käyntiin BMW M1-mallisen auton vuodelta 1980. Se näyttää autolta, jonkalaisia James Bond käytti 30 vuotta sitten, siis litteä, matala ja futuristinen.
Auton lamput nousevat ylös ja iso keskimoottori hyrähtää käyntiin. M1:llä on kaunis, matala käyntiääni.
– Eihän tällä ole ajettu kuin 32 000 kilometriä. Yritän aina hankkia autoja, joilla on ajettu vähän, sanoo Felix ratin takaa.
Kysyn käykö M1 ollenkaan ulkona hallista, koska sitä on vaikea kuvitella nykypäivän autojen sekaan.
– Joka kesä minä ajan tällä, tuhatkunta kilometriä. Tällä on hyvä ajaa, vaikka matalaan autoon onkin työlästä mennä, naureskelee Felix.
"Taisi toimittaja mennä hiljaiseksi"
Monet kokoelman autoista ovat olleet romua ennen entisöintiä. Felix Björklund osaa teoriassa korjata autoja itsekin, mutta jättää työt ammattilaisille. Sinistä 50-luvun BMW:tä Felixin miehet entisöivät 9 vuotta. Auto löytyi pressun alta pellon laidalta, peltiosat läpiruostuneina, mutta onneksi runko oli alumiinia.
– Tämä on erään johtajan auto, jäljitin sitä pitkään. Ainoa Suomessa, sanoo Felix ja miehestä näkee, että hän on ylpeä.
Hänen lempiautonsa, se, jonka hän ajaa keväällä ensimmäisenä ulos tallista on vuoden 1938 kaksipaikkainen avo-BMW. Myös sen Felix suostuu käynnistämään.
– Taisi toimittaja mennä hiljaiseksi, hekottelee Felix.
Ja totta se on, istun siinä ihan hiljaa. Vuoden 1938 BMW on pelkkä auto, mutta Saksassa osasivat aikoinaan rakentaa moottoreita, joiden ääni on kuin klassista musiikkia. Se voisi olla Bachia, ehkä Händeliä, mutta tunteisiin voimakkaasti vetoavaa musiikkia joka tapauksessa. Felixin teollisuushallissa soi kuusi kaunista sylinteriä, kuin saksalaisen kyläkirkon urut.