Masennuksen takia sairaalahoidossa olleiden itsemurhariski on puolittunut – korkea koulutus ja suhteellisesti korkeampi tulotaso saattavat lisätä itsemurhariskiä

Lääketieteen lisensiaatti Kari Aaltosen väitöstutkimuksesta selviää, että masennuksen takia sairaalahoidossa olleiden itsemurhariski on puolittunut Suomessa.

Vuosina 2006–2011 ensimmäistä kertaa sairaalahoidossa olleiden potilaiden itsemurhan riski oli puolet pienempi kuin vuosina 1991–1995 hoidossa olleilla.

– Yksi tutkimuksen päälöydöksistä on itsemurhariskin puolittuminen, vaikka potilaita hoidetaan nykyään sairaalassa lyhyemmän aikaa kuin ennen ja he ovat todennäköisesti myös vaikeammin sairastavia. Tämä siitä syystä, että hoitojen kestojen lyhenemisen lisäksi myös määrät ovat vähentyneet. Tutkimusajanjakson aikana avohoitoa on kehitetty ja mielialalääkkeiden käyttö kasvanut noin kahdeksankertaiseksi, Aaltonen summaa.

Tutkimuksessa seurattiin itsemurhariskiä masennuksen vuoksi ensimmäistä kertaa sairaalassa hoidettujen potilaiden keskuudessa. Kyseessä on tiettävästi suurin ja kattavin aihetta käsittelevä seurantatutkimus koko maailmassa.

Yhteensä mukana oli 56 826 potilasta, joiden itsemurhakuoleman riskiä seurattiin pisimmillään 24 vuoden ajan. Itsemurhan riski seurantajakson aikana oli 8,6 prosenttia miehillä ja 4,1 prosenttia naisilla. Kaikkiaan potilaista 2587 kuoli itsemurhaan.

"Päinvastainen tulos, kuin mitä yleensä todetaan väestössä"

Riski menehtyä itsemurhaan oli korkein ensimmäisenä sairaalahoidon jälkeisenä vuotena ja puolittui seuraavan vuoden aikana. Aiemmin itsemurhaa yrittäneet olivat erityisen korkeassa riskissä. Todennäköisyys kuolla itsemurhaan oli 15,4 prosenttia miehillä ja 8,5 prosenttia naisilla.

Itsemurhakuolemaa ennustivat muun muassa miessukupuoli, aiempi itsemurhayritys, vakava masennustila, alkoholiriippuvuus ja yksin asuminen. Yllättävämpiä ennusmerkkejä olivat korkea koulutus ja perheen suhteellisesti korkeampi tulotaso.

– Tämä on päinvastainen tulos, kuin mitä yleensä todetaan väestössä. Taustalla voi olla useita syitä, esimerkiksi sairaalahoitoon päätyneen henkilön elämänhallinnan menetys tai iso muutos, kuten työttömyys, avioero tai vaikea sairaus, Aaltonen pohtii.

Itsemurha-ajattelua näyttävät selittävän masennus ja toivottomuus

Lisäksi Aaltonen tarkasteli itsemurha-ajattelun ja yritysten välisiä riskitekijäeroja. Tutkimuksessa oli mukana 188 masennuksesta ja 99 kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivää pääkaupunkiseudun psykiatrisen erikoissairaanhoidon potilasta.

Heistä 34 prosenttia raportoi ajatelleensa itsemurhaa vakavasti jossain elämänsä vaiheessa ilman, että he olivat sitä yrittäneet. Vakavan masennustilan ja tyypin II kaksisuuntaisen mielialahäiriön lisäksi itsemurha-ajatuksia selittivät nuorempi ikä, toivottomuus ja lapsuudenaikainen fyysinen kaltoinkohtelu.

"Lapsuudenaikainen kaltoinkohtelu oli sekä itsemurha-ajatusten että yritysten riskitekijä"

Tutkittavista 45 prosenttia oli yrittänyt itsemurhaa ainakin kerran, ja itsemurhayrityksiä selittivät mm. masennuksen vaikeampi oirekuva, alkoholiriippuvuus, epävakaan persoonallisuuden piirteet ja lapsuudenaikainen fyysinen kaltoinkohtelu.

– Lapsuudenaikainen kaltoinkohtelu oli sekä itsemurha-ajatusten että yritysten riskitekijä. Löydösten mukaan on mahdollista, että lapsuudenaikainen fyysinen kaltoinkohtelu altistaa tunne-elämän epävakaille persoonallisuuden piirteille, jotka taas altistavat itsemurhayrityksille, Aaltonen sanoo.

– Yleisesti ottaen itsemurha-ajattelua näyttävät selittävän masennus ja toivottomuus, kun taas yrityksiä selittävät vaikeampi oirekuva tai alentuneeseen itsekontrolliin viittaavat tekijät.