Ruotsissa lihavuusleikkauksia tehdään 10 000 vuodessa. Suomi laahaa jäljessä. Painoindeksin 40 ylittäviä suomalaisia on kymmeniä tuhansia, mutta heistä kaikki eivät sovellu leikattaviksi.
Tuhat. Niin moni pääse Suomessa vuosittain lihavuusleikkaukseen.
Menossa on keskustelutilaisuus liikalihavuuden hoidosta. Helsingin yliopiston lihavuustutkimusyksikön apulaisprofessori Kirsi Pietiläinen kertoo, että tuhat leikkausta vuodessa on Pohjoismaissa, Euroopassa ja varsinkin Amerikkaan verrattuna vähän.
Ruotsissa leikkausten määrä nousi rajusti 2000-luvun alussa. Leikkauksia tehdään noin 10 000 vuodessa. Luku oli useita vuosia vakio; nykyisin se saattaa olla vähän pienempi.
Ruotsin väkiluku on Suomea suurempi, 9,5 miljoonaa, mutta Ruotsissa on paljon vähemmän lihavia. Voikin siis sanoa, että lihavuusleikkaukseen pääsee vielä suurempi osuus lihavista. Leikkauksen BMI- eli painoindeksiraja on kaikkialla suurin piirtein sama, sillä se on kansainvälinen suositus.
Pietiläisen mukaan kirurgit Suomessa pystyisivät leikkaamaan enemmän.
– Niin sanottu tulppa on endokrinologian puolella, sisätautipuolella, joka tekee esivalmistelun ja jälkihoidon, hän sanoo.
Mahalaukun ohitusleikkauksen voi purkaa
Lihavuusleikkauksissa perusajatus on, että ihminen ei pysty syömään paljon ruokaa kerralla. Pieni vatsalaukku täyttyy äkkiä, ja kylläisyyden tunne saavutetaan nopeasti. Terveellinen ruoka ja vitamiinien ja kivennäisaineiden syöminen lisäravinteina on tärkeää.
Leikkauksia on tällä hetkellä kaksi päätyyppiä.
Vatsalaukun ohitusleikkaus
Yleisin tekniikka Suomessa, noin 90 prosenttia lihavuusleikkauksista tehdään tällä tekniikalla.
Leikkauksessa mahalaukku pienennetään noin tulitikkuaskin kokoiseksi pussiksi, johon yhdistetään ohutsuoli. Pohjukkaissuoli liitetään alemmas ohutsuoleen.
Liitoksen kautta yhdistyvät ruuansulatukseen tärkeät entsyymit, jotka tulevat pohjukkaisuolesta.
– Leikkaustekniikoita kehitetään jatkuvasti ja tutkitaan uusia vaihtoehtoja. Tällä hetkellä pääasialliset leikkaustekniikat ovat mahalaukun ohitus ja mahalaukun kavennus. Ohitus on erityisen tehokas diabeteksen paranemisessa, koska se muuttaa toisenlaiseksi metabolista järjestelmää, jota suoli pitkälti säätelee, Pietiläinen kertoo.
Toinen, yksinkertaisempi tekniikka on mahalaukun kavennus. Siinä mahalaukkuun tehdään pitkä sauma, ja osa mahalaukun säkkiosaa poistetaan.
Mahalaukun ohitusleikkauksen voi purkaa. Jos vatsalaukkua leikataan pois, toimenpidettä ei ymmärrettävistä syistä voi perua.
Kumpikin leikkaus on tehokas ja leikkaa esimerkiksi diabeetikoilla lääkekuluja huimasti.
– Jos katsotaan diabeetikoilla pelkästään lääkekuluja, kaikki kulut menevät kolmesta eurosta päivässä noin puoleen euroon päivässä. Insuliinihoidossa lasku on kuudesta eurosta yhteen euroon päivässä. Puhumattakaan siitä, että leikkaus estää diabeteksen puhkeamisen niille, keillä sitä vielä ei ole, Pietiläinen kertoo.
Painoindeksi 40 on leikkaukseen pääsyn raja
BMI eli painoindeksi 40 on lihavuusleikkaukseen pääsyn raja, jos potilaalla ei ole mitään lihavuuden aiheuttamaa liitännäissairautta. Esimerkiksi 177-senttisen painoindeksi ylittää 40, jos hän painaa noin 127 kiloa tai yli. 165-senttisellä kilomäärä on noin 110.
Vertailun vuoksi, 40–60-vuotiaan normaalipainoisen BMI on 18,5–24,9.
Jos potilaalla on diabetes, verenpainetauti tai muu lihavuuden aiheuttama liitännäissairaus, lihavuusleikkauksen BMI-raja on 35.
Painoindeksin 40 ylittäviä suomalaisia on kymmeniä tuhansia, mutta heistä kaikki eivät sovellu leikattaviksi.
– Kuka hyötyy, ja ketkä pitäisi leikata? Nyt leikataan tuhat vuodessa. Sanotaan, että pitäisi leikata ainakin 2000, Pietiläinen sanoo.
Suurin menestystarina, josta Pietiläinen on itse kuullut, on leikkausta seurannut 170 kilon painonpudotus.
– Jos ei ole fyysisiä komplikaatioita, leikatut ovat tyytyväisiä. Sitten on se pieni osa, jolle valitettavasti tulee joko leikkauskomplikaatio tai komplikaatio, jonka syytä ei kyetä tunnistamaan. Jää kipuja, vaivoja, ongelmia. He ovat onnettomia, Pietiläinen kuvaa.
Vakavien komplikaatioiden vuoksi elämänlaatu laskee pysyvästi. Komplikaatioita kokevat potilaat tavallisesti katuvat leikkausta.
Osa potilaista aiheuttaa itse ongelmia jatkamalla epäterveellistä syömistä, joka johtaa ravintoaineiden puutokseen. Pian elämä on "puolittaista koomaa" vitamiinivajeessa ja lihaskadossa.
– Elämänlaatu on huono. Se on pieni ryhmä. En ole päässyt käsiksi siihen, miten heitä parhaiten auttaisi. Sitten on potilaita, joille kehittyy anoreksia: entinen lihava painaakin nyt 45 kiloa eikä syö mitään. Siitä tulee vaikeita ongelmia. Näitä tapauksia on vähän.
Jatkoseurantaa on liian vähän
Moni laihduttaja lihoo dieetin tai nälkäkuurin jälkeen pian takaisin entisekseen. Leikkauksen jälkeen ihminen ei yleensä liho takaisin ainakaan vuoteen. Kahden vuoden kohdalla puolet leikatuista alkaa saada kiloja takaisin.
– Ravitsemusterapeuttien yhdistys on tehnyt potilaille elintapamuistutuksen siitä, mitä leikkauksen jälkeen täytyy tehdä. Tämä on pääasiallinen saarnani kohde nykyisin, Pietiläinen sanoo.
Muistutus sisältää esimerkiksi ruokapyramidin, joka kertoo, mitä saa syödä paljon, mitä vähemmän. Terveelliset elämäntavat eivät kuitenkaan aina toteudu ja siirry mukaan arkeen.
– Ongelmana on ollut se, että vaikka lihavuusleikkaus on kaikkein parhaiten organisoitu lihavuuden hoidon muoto, meillä on silti liian vähän jatkoseurantaa, jossa tämän tyyppinen terveellinen elämäntapa pystyttäisiin varmistamaan.
Leikkauksen jälkeen potilas syö pieniä aterioita hyvin usein. Jos potilas syö epäterveellisesti, erityisesti ohitus voi aiheuttaa ravintoaineiden puutteen pitkässä aikajuoksussa.
"Ihminen, jolla on ylipainoa, kärsii siitä ja kantaa syyllisyyttä"
Lihavuusleikkauksen jälkeen tulee huomioida, ettei kyseessä ole maaginen taikaparannus. Leikatun itsetunto on voinut olla jo vuosia huono, eikä leikkaus korjaa mieltä.
– Itsetuntoa on piiskattu lihavuudella. Kun on ruoskinut itseään monta kymmentä vuotta, ruoskinta jää, vaikka keho laihtuu ja tapahtuu positiivisia asioita. Sitä ruoskii itseään sitten muusta syystä. Aina löytyy syy, Pietiläinen kuvaa.
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Tuula Haatainen haluaisi varmistaa, että lihavuusleikkaukseen pääsee jatkossa helposti, kun tarvetta ilmenee.
– Tiedämme, että ihminen, jolla on ylipainoa, kärsii siitä. Moni kantaa myös syyllisyyttä. Usein on niin, että asiaa yritetään hoitaa, mutta se ei onnistu. Jos tilanne on sellainen, että leikkaukseen ryhdytään, sen pitää olla hoitokeinona käytettävissä ja saatavilla, hän sanoo keskustelutilaisuudessa liikalihavuuden hoidosta.
– THL on laskenut, että lihavuusleikkaus maksaa itsensä yhteiskunnalle takaisin noin seitsemässä vuodessa. Leikkaukseen kannattaa ryhtyä myös kustannusvaikuttavuusmielessä. Leikkauksiin pääsyssä on vaihtelua. Leikkaus on yksi asia, joka pitää turvata.
Keskustelutilaisuus liikalihavuuden hoidosta järjestettiin 10.2. Puhumassa olivat eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Tuula Haatainen sekä ravitsemusasiantuntija Patrik Borg Suomen Lihavuustutkijoista, HUS:in lihavuuskeskuksen ylilääkäri Kirsi Pietiläinen Lihavuus- ja metaboliakirurgian yhdistyksestä, puheenjohtaja Mervi Tarpio Suomen Lihavuusleikatut LILE ry:stä sekä ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka Suomen Diabetesliitosta.
