Lukupiirissä luetaan kiehtovia, keskustelua herättäviä kirjoja! Esittelemme viikoittain lukemisen arvoisen kirjan, jonka voit voittaa omaksesi.
Kirja: Karjalainen ruletti
Kirjailija: Jouni Hynynen
Kustantaja: Like
Helmiä: 2
Kenelle: Kotiteollisuusfanille ja alkoholi-intoilijalle
En ole vielä lukenut Juoppohullun päiväkirjoja, vaikka kaikki puhuvat niistä. Aloin lukea Jouni Hynysen Karjalainen ruletti -teosta odottavin mielin. Tätä Suomi lukee! Nyt luen suositun suomalaisen kirjan! En koskaan päässyt loppuun asti.
28.6.2010
Puran monen päivän sähköposteja. Siellä on viesti, että Kesämies on muun maussa Suomalaisen kirjakaupan myydyin pokkari tällä hetkellä. Mitä vittua!? Millä lihaksilla?
Teoksessa Hynynen kuvaa muun muassa biisin- ja levynteon prosessia sekä keikka- ja arkielämäänsä. Teoksesta löytyy myös Hynysen juomakoulu, jossa opitaan muun muassa sekoittamaan teetä ja jaloviinaa.
Humalassa horjutaan sinne tänne, välillä käydään pelaamassa sulkapalloa, juostaan ja soitellaan riffejä. Eletään tavallista arkielämää. Keikkaillaan ja puhalletaan aamulla nollat – tai 2,6 promillea puolenpäivän aikaan. Viina maistuu ja mielessä on vittu, kuinkas muuten.
Kirjassa parasta on Hynysen huumorintaju. Vitsejä väännetään niin ruokavaliosta, viinasta, musiikista, sisustusohjelmista kuin siitäkin, kuka tätä kirjaa oikein lukee. Jutut naurattavat. Ovatko teepussit tyhjinä? Pöydällä on, saatana, käpy!
Karjalainen ruletti kurkistaa Hynysen musiikintäyteiseen ja ajoittain hyvin viinanhuuruiseen elämään. Mies puhuu itsestään ironisesti eikä turhaan tähditä kirjosanojaan tai kainostele mielipiteitään. Kirja naurattaa ja on lyhyiden kappaleidensa vuoksi erittäin helppolukuinen.
Musiikinystäville lienee mannaa kuulla, miten Kotiteollisuuden levyjen biisit ja niiden sanoitukset syntyivät. Muut voivat tyytyä kepeään kerrontaan, kiroiluun ja hilpeisiin humalakuvauksiin.
Aaaargh, paino on pudonnut 87 kiloon! Nyt äkkiä läskiä kroppaan, ennen kuin näytän balettitanssijalta. Hyi helvetti.
Katselen miestä salaa hieman tarkemmin. Hänen valtavat lihaksensa pullistelevat työhaalarin alta. Hänen ranteensa ovat reiteni paksuiset ja ne kasvavat jotain outoa naavaa. Epäilen niissä elävän aivan oman ekosysteeminsä.
13.6. 2010 Jumalolento lepää.
Päätän palata myöhemmin paikalle ja olla asiallisemmassa kunnossa eli kännissä. Näin tapahtuukin. Mutta sitä ennen pitää käydä kusemassa H.C. Andersenin haudalle ja käydä katsomassa kuinka Pienen merenneidon paikalla on vain valkokangas ja siinä kuva patsaasta, joka tällä hetkellä on kai jossain Kiinan maailmannäyttelyssä. Ja minä kun olisin halunnut nähdä metallitissit.
Teksti: Maria Aarnio
Kuva: Like