Kirja: Varjojen huone

Kirjailija: Erik Axl Sund (Jerker Eriksson ja Håkan Axlander Sundquist)

Suomentaja: Kari Koski

Kustantaja: Otava

Helmiä: 4

Kenelle: Ruotsalaisdekkareiden ystäville

Jeanetten silmät ovat yhä kiinni, hän nojaa taaksepäin tuolissaan ja hymyilee. "Mistä näit unta?"

Sofia nauraa hiljaa, miltei arastellen.

"Olin hukkumaisillani, ja sinä pelastit minut."

Viimein kysymykset saavat vastaukset. Kuka tappoi ja kenet, kuka on olemassa ja kuka ei. Miten asiat oikeasti ovat.

Rikospoliisi Jeanette Kihlberg pääsee sitkeydellä eteenpäin tutkimuksissa, miten nuorien poikien murhat liittyvät sadistiseen lastenhyväksikäyttörinkiin ja Victoria Bergmanin lähipiirissä tapahtuneisiin murhiin.

Sofia puolestaan alkaa todenteolla selvittää mitä todella tapahtui, mikä on mielikuvitusta, mitä hän on tehnyt ja mitä ei. Sofia ottaa yhteyttä vanhaan psykiatriinsa, ja tämän avustuksella lankakerä alkaa purkautua. Tapahtumat ja muistot saavat vahvistuksen. Mikä on Victorian muisto, mikä Sofian ja mikä on ollut vain mielikuvituksen tuotetta. Monessa asiassa Sofia saa huokaista helpotuksesta.

"Avain rahisee lukossa, hän kääntää sitä kaksi kierrosta oikealle ja avaa oven.

Hän on löytänyt ulos labyrintista."

Se on varmaa, että Victoria/Sofia sai teininä lapsen. Mitä tälle tapahtui, lapsi joka kohtasi saman kuin äitinsä. Hyväksikäyttöä ja rakkaudettoman lapsuuden. Tässä kolmannessa osassa, Victorian lapsi pääsee myös ääneen. 

"Ne pirut varastivat lapseni."

Kolmannessa osassa naisten ja lasten alistaminen jatkuu. Se näkyy lasten hyväksikäyttönä ja naisten kohdalla esimerkiksi Jeanetten työpanoksen halveksimisena. Vaikka äidit olivatkin osallisia lastensa hyväksikäyttöön hiljaisella hyväksynnällään, he ovat alistettuja kuin lapsensa. 

Kuka on puolestaan mysteerimies Viggo ja miten 2. maailmansodan aikaan sijoittuvat tapahtumat Ukrainassa kuuluvat tarinaan. Viggo paljastuu pahuuden lähteeksi. Mutta mikä teki hänestä sellaisen kuin hän on: sota ja holokausti.

"Alle neljässäkymmenessäkahdeksassa tunnissa natsit hävittivät Kiovan juutalaisväestön, yli kolmekymmentäkolmetuhatta ihmistä. He tekivät rotkosta joukkohaudan, joka peitettiin täyttömaalla, ja nykyään paikalla on kaunis, kukoistava puisto. Totuus on kuitenkin aina suhteellinen käsite. Se väijyy syvän pahuuden tavoin maaperässä kauniin pinnan alla, yhtä oikullisena kuin laskelmoivanakin."

Lapsi on syntyessään puhdas paperi, ihmiset ja kasvatus muovaavat hänestä persoonan ja määräävät kohtalon. Millainen Victorian lapsesta tuli ja kuka teki hänestä sellaisen kuin hän on.

Kirjasarjassa hämäävää on se, että asiat joita luki ensimmäisessä ja toisessa osassa, murenee kolmannessa osassa, ne mistä oli täysin varma, että näin on tapahtunut ja tämä henkilö on syyllinen, muuttuvat tässä kolmannessa osassa joksikin muuksi.

Kirjasarja on silmiä avaava, mitä meistä tulee kasvatuksen ja historian saattelemana, mikä vaikutus on geeneillä. Voiko murskatun ihmisen korjata? Voi, jos on halua ja vahvuutta.