Studio55.fin lukija, nimimerkki Iina ymmärsi pari vuotta sitten, ettei ollut yksin erityisherkkyytensä kanssa. Oivalluksen myötä hänen on ollut helpompi elää itsensä näköistä elämää.
Olen aina tuntenut, kokenut ja havainnoinut ympäristöä, muita ihmisiä ja tunnelmia tarkemmin kuin muut. Kun lapsena ja nuorena kerroin kokemuksistani, niitä vähäteltiin tai ne lytättiin, joten vähitellen opin vaikenemaan niistä kokonaan ja esittämään kovapintaisempaa kuin olen. Siihen pakotti myös 9-vuotisen peruskoulun ajan jatkunut koulukiusaaminen.
Tältä pohjalta suhtaudun helposti uusiin ihmisiin tietyllä varauksella, kunnes saan selville millä motiiveilla minua lähestytään. Tutustun kyllä mielelläni uusiin ihmisiin, mutta en tunne oloani kotoisaksi isoissa juhlissa tai tapahtumissa, joissa en tunne ketään. Voin ja osaan pakottaa itseni silti näihin tapahtumiin, mutta niiden jälkeen tarvitsen palautumisaikaa ja yksinoloa, varsinkin jos olen kokenut yrittämisestä huolimatta jääneeni ulkopuolelle.
Luin Elaine Aronin Erityisherkkä ihminen -kirjan hiukan toista vuotta sitten, ja vasta silloin ymmärsin, että kaltaisiani on muitakin. On helpottavaa tajuta, että kyse on ominaisuudesta, kun on koko elämänsä sekä saanut kuulla että uskonut olevansa viallinen. Kun ymmärsin, millainen olen, ja kuinka se vaikuttaa sekä elämääni että ihmissuhteisiini, olen vetänyt tiukemmat rajat muille ihmisille.
"Sopivan työn, työyhteisön ja ammatin etsiminen on ollut kuitenkin hankalaa. Olen nyt 37-vuotias ja CV:ni on kaikkea muuta paitsi johdonmukainen", kertoo erityisherkkä lukija. Kuvituskuva.
Aiemmin olen helposti konflikteista stressaantuvana koettanut välttää niitä mukautumalla ja myöntymällä sellaisiinkin asioihin, joista en ole erityisesti pitänyt. Nyt olen tietoisesti opetellut sanomaan, mikäli en koe asiaa itselleni oikeaksi tai en halua jotain. Osa ihmisistä on tämän vuoksi vetänyt herneitä nenään ja yhteydenpito on jäänyt, mutta toisaalta se on ollut myös helpotus.
Sopivan työn, työyhteisön ja ammatin etsiminen on ollut kuitenkin hankalaa. Olen nyt 37-vuotias ja CV:ni on kaikkea muuta paitsi johdonmukainen. Olen aina ollut sitä mieltä, että työ kuin työ on parempi kuin työttömänä oleminen ja että kaikki kokemus on eteenpäin. Olen myös opiskellut paljon ja laajasti erilaisia asioita, puhtaasti siksi että ne ovat kiinnostaneet. Ja aion opiskella edelleen, se on elämäni suurimpia iloja.
Erityisherkkyys on näyttäytynyt elämässäni 35 ensimmäistä vuotta hankaluutena ja ongelmana, koska olen yrittänyt olla jotain muuta kuin oikeasti olen ja se luonnollisesti vaikuttaa kaikkeen mahdolliseen elämässäni. Nyt kun tiedän, mistä on kyse, näen päivä päivältä enemmän mahdollisuuksia ja opettelen elämään itseni näköistä elämää. Se kun on loppujen lopuksi kaikille osapuolille parempi ratkaisu.
Elämä erityisherkkänä
Mitä erityisherkkyys on? Mihin kaikkeen se elämässä vaikuttaa? Aiheesta keskusteltiin Studio55.fi-lähetyksessä psykologi Heli Heiskasen kanssa helmikuussa 2016.
25:00
