Litmanen - duunari, käsityöläinen, tähti

”Tyytyväisyys on tarkoitettu väliaikaiseksi olotilaksi. Lahdessa ei ole tapana 'leijua'. Jos joku siellä alkaa luulla olevansa jotain, niin hänet muistetaan kyllä pyytää maan pinnalle”.

Ääneessä on Jari Litmanen, eikä hän sano yllä olevaa katkerana, ei vaikka aikoinaan hänen sanottiin olevan milloin liian hidas, milloin lähtemässä liian vanhana ulkomaille. Litmaselle Lahti oli sekä ”karu että hedelmällinen maaperä”. Lahdessa oppi peräänantamattomuutta. Piti tehdä töitä menestyksen eteen.

Sitä Litmanen teki koko ajan. Lapsuus ja nuoruus menivät jalkapallon kanssa täysin omasta halusta. Ei silloin kyllä ollut liikaa ylimääräisiä virikkeitä, jos muita urheilulajeja ei lasketa mukaan. Litmasen kuvaus 1970-luvun ja 1980-luvun työläiskaupunki Lahdesta ja Hollolasta on lakonisuudessaan hieno ajankuva.

Litmanen ei lopeta koskaan

Kirjassa puhuu Litmanen. Hän käy läpi elämänsä pallomaskotista veteraanipeleihin. (Litmanen sanoo ettei lopeta koskaan, koska jalkapallo on harrastus, ja hänellä on lajiin brasilialainen asenne). Oma perhe kuuluu jonkin verran, isä ja ätikin ovat mukana, läheisten sukulaisten menehtyminen koskettaa häntä syvältä.

Kertojaääni on välillä puhemainen, joka tuo tekstiin toistoa. Mukana on Litmasen 10 suosituinta –listoja, ja hänen jalkapallouraansa liittyneiden ihmisten lyhyitä haastatteluja ja kommentteja. Jos Litmanen olisi näissä dialogeissa mukana, niihin olisi tullut vielä enemmän sisältöä.

Ehkä tärkein puuttuu: Litmasen puoliso Ly. Litmanen taatusti on hyvä isä, mutta olisin halunnut kuulla, miltä tuntui olla futisleski, mitä se häneltä arjessa vaati. Litmasen matkarumba Tallinnan, Helsingin ja Lahden välillä on futisgloriasta kaukana.

Oma vastuu korostuu

Mutta ääni on selkeästi Litmasen. Hän kuulostaa rehelliseltä ja itseironiselta, ja Litmasen aikuismainen omaa vastuuta korostava elämänasenne on vahvasti läsnä. Huumori ja turhia pullistelemattomuus on myös läsnä.

Ajaxissa pelatessaan hän istui pukukopissa suuren tähden Frank Rijkaardin vieressä. Tuolloin kännykät olivat harvinaisia. Rijkaardilla oli sellainen, ja 1994 Italian kentiltä Amsterdamiin palannut Rijkaard sanoi, että Milanossa kaikki puhuivat koko ajan kännykkään.

”Nyt minun täytyy kyllä tunnustaa, että minullakin oli silloin kännykkä, mutta pidin sitä piilossa auton hansikaslokerossa. Olin saanut sen yhteistyökumppanilta, mutta en kehdannut käyttää sitä julkisesti”, Litmanen kertoo. Kodin opetukset ja Lahti eivät lähteneet nuoresta miehestä.

Litmanen ei todellakaan leiju, vaikka menestystä on tullut. Palkoistaan ja palkkioistaan hän kuitenkin vaikenee ensimmäisen Ajaxissa pelaamansa kauden jälkeen. Raha ei hänelle koskaan ole ollut pelaamisen motiivi, mutta jalkapallo on ollut hänelle ammatti, joka on vienyt pitkälle.

Liuta vastoinkäymisiä

Suomen jalkapallon kautta aikain suurimmalla pelaajalla on ollut myös paljon vastoinkäymisiä.

Kyse ei ole vain tai ainoastaan loukkaantumisista, joista moni johtaa heikkoon oikeaan nilkkaan. Kun otteluissa pelaaminen loppui FC Barcelonassa valmentajanvaihdokseen, se kirpaisi. Se tuntuu riveiltä ja niiden välistä. Liverpool ei myöskään antanut urheilullisesti niitä mahdollisuuksia, joita hän odotti.

Noloa hänelle ja futiskansalle oli Litmasen viimeinen maajoukkueottelu. Hän tuli vaihdosta kentälle San Marinoa vastaan Olympiastadionilla marraskuisena iltana 2010. ”Haluttiinko minut maskotiksi?”, Litmanen pohtii.

Hän kyllä vakuuttaa, että välit silloiseen valmentajaan Mixu Paatelaiseen ovat hyvät. Samaa hän sanoo oikeastaan kaikista ihmisistä. Siltojen polttaminen ei ole Litmaselle itseisarvo.

Diego Maradonan tai Zlatan Ibrahimovićin omaelämäkerroista löytyy taatusti enemmän draamaa. Heidän lapsuutensa ja persoonat ovat tietysti myös erilaisia. Maradona myös jo silkasta elämäntyylistä ja suuruudenhulluudestaan on eri maailmasta, Zlatan on ruotsalainen versio hänestä.

Ammattilaisurasta haaveilevien nuorten poikien ja tyttöjen kannattaa lukea tämä kirja. Se käy hyvästä oppaasta siihen, millaisia ponnistuksia menestyminen vaatii. Työtä, työtä, työtä. Monesta muusta pitää luopua. Itsekurin on oltava tiukka. Voittojen lisäksi tulee pahojakin takaiskuja. Mustelmainen, mutta täyttynyt unelma yhtä kaikki.

Janne Hopsu

Kirjoittaja on ulkomaantoimittaja MTV Uutisissa