Life coach Maaretta Tukiainen: Usein emme anna hyvien asioiden tapahtua meille
Miten unelma toteutuu?Shutterstock
Julkaistu 26.03.2014 15:04(Päivitetty 27.03.2014 12:04)
Maaretta Tukiainen pääsi suuren jenkkilehden blogistiksi. Kukapa uskaltaisi unelmoida moisesta? – Usein emme me salli, että jokin hyvä tapahtuisi meille. Alamme sabotoida, epäillä. Ei se voi tapahtua! Tällaiset kielteiset ajatukset ovat meillä itse kullakin hyvin yleisiä, Tukiainen kertoo.
Life coachinakin toiminut Maaretta Tukiainen on yksi suomalaisen New.me -verkkopalvelun kuudesta perustajajäsenestä. Hänen tittelinsä firmassa on Heart vibrator.
– Jokaisen piti keksiä itselleen titteli, joka ei olisi virallinen, mutta joka jollain tavalla kuvastaisi omaa tehtävää tässä yrityksessä. Käytännössä vastaan sisällöistä ja jonkun verran teen pr-puolta. Tarkoitus olisi saada ihmisten sydämet värähtelemään!
New.men tarkoituksena on tarjota työkaluja henkiseen kasvuun. Tukiainen on kuitenkin paljon muutakin kuin sydänten värisyttäjä. Hän on päässyt suureen amerikkalaislehteen, Huffington Postiin, hyvinvointipuolen bloggaajaksi.
Miten unelma toteutui?
Mitä menestys on?Shutterstock
Tie bloggaajaksi
Tie bloggaajaksi aukesi aukesi hyvinvointialan ja digitaalisen teknologian synergioihin keskittyneessä Wisdom 2.0 -seminaarissa San Franciscossa.
– Olimme New.messä jakaneet tehtäviä siitä, keihin kenenkin pitäisi ottaa kontaktia ja saada tapaamista aikaiseksi. Arianna oli minun listallani, Tukiainen muistelee.
Arianna Huffington on kirjailija ja Huffington Postin perustaja. Hän on voittanut Pulitzer-palkinnon mediatyöstään, ja hänet on listattu yhdeksi maailman menestyneimmistä ja vaikutusvaltaisimmista naisista sekä Time Magazinessa että Forbes-lehdessä.
– Olin laittanut Ariannalle sähköpostia ihan vähän ennen seminaaria, ja siihen ei tullut vastausta. Seminaareissa paikalla oli 2500 ihmistä. Hän oli ehkä kuuluisin henkilö, joka siellä esiintyi, ja heti esityksen jälkeen hän meni takahuoneeseen eikä hänen kanssaan päässyt keskustelemaan.
Seminaarissaan Arianna puhui menestyksen määritelmästä. Nykymittareilla mitattuna valtaisan menestyksen saavuttanut Huffington on sitä mieltä, etteivät vain valta ja raha voi jatkossa merkitä menestystä.
– Arianna oli työuupumuksen vuoksi romahtanut kesken työpäivän lattialle. Sieltä käsin hän tarkasteli omaa tilannettaan. Hän totesi, että vaikka hän kenties kaikkien perinteisten kriteereiden mukaan saattoi ollakin maailman menestyneimpiin kuuluva nainen, hän ei juuri sillä hetkellä näyttänyt voivan kovin hyvin, menestyksestä puhumattakaan. Tuo hetki, kun hän kertoi tämän seminaarissa meidän kaikkien edessä, oli pysäyttävä, Tukiainen muistelee.
– Täytyy sanoa, että harvoja ihmisiä maailmassa fanitan, mutta hän kuuluu niihin.
Tukiainen sai vielä Yhdysvalloissa ollessaan Ariannalta henkilökohtaisen paluuviestin sähköpostiinsa. Huffington halusi kuulla Tukiaisen määritelmän siitä, mitä menestys on.
– Ryhdyin toimeen ja laadin kirjoituksen siitä, mitä itse pidän menestyksenä. Lähetin tekstin Ariannan ohjeiden mukaisesti Huffington Postin toimitukseen. Sen jälkeen odotin mitä tuleman pitää. Muutaman päivän päästä tuli viesti: hei, sinut on hyväksytty blogistien joukkoon, tässä ovat säännöt ja pelimerkit. Se oli siinä, vaikka aika uskomattomaltahan se tietysti tuntui.
Moni unelmoi, mutta sabotoi sitten itsensä.Shutterstock
Mistä uskaltaisi unelmoida?
Blogistiksi suureen jenkkimediaan. Kukapa uskaltaisi edes unelmoida sellaisesta?
Niin – jos uskaltaa unelmoida, voi joutua pettymään. Tukiaisen mukaan moni unelmoi, mutta sabotoi sitten itsensä.
– Tosi tärkeää on intentio, eli se, mihin huomion keskittää. Se on ensimmäinen vaihe. Jos huomio hajaantuu koko ajan sinne ja tänne, niin silloin fokus ei pysy kirkkaana. Olisi tarkennettava itselleen, mitä on haluamassa, mitä kohti kulkemassa? Tukiainen neuvoo.
– Itsellänikin on joka-aamuinen harjoitus, jossa mietin, mitä olen tänään tekemässä, mikä tänään on tärkeää. Se on yllättävän vaikea kysymys välillä, kun on paljon mahdollisuuksia. Meillä on jokaisella paljon asioita, joista voimme valita.
Intention jälkeen tulee se vaikein vaihe: irti päästäminen. Annetaan asian tapahtua ja hyvän kokemuksen tulla. Enää ei saisi epäillä, tuleeko uusi työ tai ystävä todella. Kyse on sallimisesta.
– Tässä kohtaa tapahtuu hyvin usein niin, ettemme me salli, että jokin hyvä tapahtuisi meille. Alamme sabotoida, epäillä. Ei se voi tapahtua, miten se Arianna Huffington nyt voisi minulle vastata? Tällaiset kielteiset ajatukset ovat meillä itse kullakin hyvin yleisiä ja aivan turhaan. Kyllä se minullakin mielessä oli, mutta valitsin, etten ajattele niin, Tukiainen kertoo.
– Me suomalaiset menemme tunnetusti läpi harmaan kiven. Saatamme syyllistyä siihen, että kun olemme päättäneet, miten teemme, niin olemme kärsimättömiä. Emme anna asioille aikaa, vaan saatamme valita liian nopean ja suoran reitin. Se voi estää asioiden luonnollisen tapahtuminen.
Suomi ei ole kateellisten maa
Saamistaan asioista olisi hyödyllistä kiittää ja iloita. On helppoa olla kiitollinen, jos ympärillä on valtavasti inspiroituneita ihmisiä. Toisenlaisessa ympäristössä oman toiveen toteutumiseen uskominen voi olla haastavaa.
– Mutta uskon, että se kannattaa, sillä kiitollisuus lisää kiitollisuutta. Se on yksi korkeimmin värähtelevistä tunteista. Se ikään kuin resonoi, tarttuu. Kiitollisuus tarttuu, ilo tarttuu, onni tarttuu. Ihmiset haluavat myös iloita, Tukiainen kuvaa.
– En usko yhtään siihen, että Suomi on kateellisten maa. Facebook on hyvä esimerkki: kun joku kertoo vilpittömästi iloisen asian, niin ihmiset kannustavat: ihanaa, mahtavaa. Ihmiset haluavat kannustaa, liittyä iloon. Ilosta tulee muillekin iloa, kun sitä jaetaan. Muille tulee sellainen olo, että minullekin asiat ovat mahdollisia.
Uskalla antaa toiveesi toteutua.Shutterstock
Suojaa itsesi negatiivisuudelta
Jos hyvä tarttuu, tarttuuko myös negatiivisuus? Tukiaisen mukaan kyllä, mutta tietoinen ihminen voi työskennellä asian eteen ja suojata itsensä ympäristön negatiivisuudelta.
– Mieti: mitä pystyn itse nyt ottamaan vastaan? Tietoinen ihminen osaa laittaa itsensä suojaksi rajat eikä lähde mukaan vaikkapa juoruiluun. Se alkaa viattomasti puolikkaasta sanasta ja yhtäkkiä onkin mennyt tunti, kun puhutaan pahaa jostain ihmisestä selän takana. Se on hyvin tyypillinen esimerkki kielteisestä energian masinoimisesta, Tukiainen sanoo.
– Kielteinen vyöry etenee lumipalloefektin tavoin. Mediassa sitä tapahtuu tietysti luontaisesti myös senkin takia, että median tehtävä on ottaa epäkohtia esiin. Mutta iso osa vyöryistä… meidän ei tarvitsisi tehdä niitä. Voisimme valita toisin.
