Ruokalähettien ja muiden näennäisesti yrittäjänä työskentelevien asemaa olisi parannettava, linjaa opetusministeri Li Andersson (vas.) MTV Uutisten kolumnissaan.
Ei vakuutuksia työtapaturmien varalta, ei työterveyshuoltoa, ei palkkaa sairastuessa. Puhumattakaan kahvitauoista tai muusta työhyvinvoinnin peruspilareista. Tarkemmin ottaen ei myöskään palkanmaksua saatikka työsuhdetta, vaan laskutettua tuloa kevytyrittäjänä.
Tätä on todellisuus sille valtavalle joukolle ihmisiä, jotka Suomessa painavat duunia tai tekevät keikkaa kevytyrittäjänä, laskutuspalvelun kautta tai muuten näennäisyrittäjänä. Heillä ei ole oikeutta työsuhdeturvaan, vaikka heidän työolosuhteensa muutoin vastaisivat täysin työsuhteessa tapahtuvaa työntekoa.
Näennäisestä yrittäjyydestä on valitettavasti tullut suomalaisia työmarkkinoita sitkeästi vaivaava tapa kiertää vähimmäistyöehtoja. Räikeimmillään tämä näkyy niin sanotun alustatalouden kohdalla, jonka ehkä puhutuin ammattiryhmä ovat ruokalähetit, jotka kuskaavat take away -ruokaa hyvin pientä korvausta vastaan ja käytännössä ilman oikeusturvaa.
Jos lähetti esimerkiksi kaatuu polkupyörällä talvella ja loukkaa itsensä ja vaikkapa rikkoo pyöränsä, hän jää käytännössä täysin tyhjän päälle. Hänellä ei ole oikeutta korvaukseen työtapaturmasta, oikeutta sairauslomaan eikä hän edes saa uutta työvälinettä.
Pakotetuilta yrittäjiltä myös puuttuu oikeus sosiaaliturvaan. Jos toimeksiantava firma jostain syystä päättää lopettaa palveluiden oston, ei tekijän työssäoloehto ole kertynyt "yrittäjänä", eikä hänelle niin ole oikeutta työttömyysturvaan. Mikään näistä ei olisi ongelma, jos kyseessä olisi valinta toiminta yrittäjänä ja henkilöllä olisi aito vapaus valita miten työtään hoitaa. Näin ei kuitenkaan ole.
