Laulaja Sanni avoimena Pridesta ja omasta elämästään: "En oo koskaan rajoittanut rakkautta sukupuoleen"

Sanni on voittanut Napero-Finlandian 1:10
Tiesitkö? Sanni on voittanut Napero-Finlandian

Sanni ei rajoita rakkauttaan yhteen sukupuoleen.

Laulaja Sanni otti Instagramissa kantaa Pride-juhlaan ja sen teemoihin. Samassa yhteydessä hän avautui omista tuntemuksistaan ja kertoo olevansa osa Pride-yhteisöä. 

– PRIDE. Tiiättekö ne hetket ku yhtäkkii muistaa oman nimen? Ku havahtuu asiaan, joka on aina ollu itsestäänselvä, mut jotenkin heurekanomasesti tajuu sen. No mulle kävi sillee pari vuotta sitten pride-sanan kanssa kun aloin miettimään mikä on häpeän, piilottelun, vähättelyn ja sortamisen aiheuttaman olon vastakohta. Ylpeys. Totta kai, Sanni kirjoittaa.

Kun perisuomalaisuutta kuvaillaan, ei ylpeys ole välttämättä ensimmäinen sana. Lähtökohtaisesti Suomessa on aina kannustettu nöyryyteen.

– Kun puhutaan identiteetistä ja sen kantamisesta, ylpeys on rakkautta ja hyväksyntää itseä kohtaan. Sen kuuluukin näkyä. Matka häpeästä ylpeyteen ei oo mikään kevyt sunnuntaikävely.

Laulaja myöntää itsekin kokeneensa ulkopuolisuuden tunteita. 

– Tiiän, koska mäkin oon kamppaillu ulkopuolisuudentunteen kanssa nuorempana. Sen, ku ei ihan saa sydämen tasolla kiinni siitä miten tää maailma oikein pyörii. Mulla tää on liittyny siihen et en oo koskaan rajottanu rakkautta sukupuoleen, vaikka kaikki katseen suunnat on tuntunu tarjoilevan vaan yhdenlaista mallia.

Hän kiitteleekin lähipiiriltään saamaansa tukea. 

– Onneksi mulla on ollu aina ympärillä ihmisiä, jotka on kannustanu mua olee mä. Nyt mä seison tuhat prosenttia sen takana et rakkaus on niin iso ja kaunis osa ihmistä ja elämää, et sen pitää antaa olla ja hengittää, sitä ei pidä eikä onneks edes voi kontrolloida.

Pride on ollut mediassa esillä viime vuosien aikana merkittävästi. Tämä on laajentanut myös aiheen keskustelukulttuuria, josta myös Sanni kertoo olevansa kiitollinen.

– Kiitos kuuluu niille jotka on osallistunu ja osallistuu keskusteluun siitä huolimatta, että monella se tökkii just sitä kipeetä kohtaa, joka on jääny vaille hyväksyntää ja ymmärrystä. Myös halu oppia on osallistumista. Mä aidosti toivon, että matka yhdenvertaisuuden toteutumiseen olis lyhyempi ku miltä se vielä näyttää. Pienet voitot saa mut uskomaan, että kyl se sielt pikkuhiljaa tulee.

Lue myös:

    Uusimmat