Malibu-kappaleen hiljattain julkaissut muusikko Sané kävi läpi elämää muuttaneen syöpätaistelun.
Mansali Sané Velazquez, eli taiteilijanimeltään Sané eli elämässään erikoista aikaa 20 vuotta sitten, vuonna 2000. Hän oli 12-vuotias ja muuttanut juuri perheensä kanssa kotisaareltaan Teneriffalta Suomeen muusikkoisänsä töiden perässä. Sanén isä on arvostettu lyömäsoittaja, senegalilaislähtöinen Ismaila Sané, joka on vaikuttanut muusikkona Suomessa jo vuosikausien ajan.
32-vuotias Sané on itse tällä hetkellä myös omaa uraansa luova muusikko, joka julkaisi hiljattain kolmannen singlensä Malibu. Musiikki on ollut läsnä Sanén elämässä niin kauan, kuin hän jaksaa muistaa.
– Nousin isäni mukana lavalle ensimmäistä kertaa kaksivuotiaana. Hänellä oli konsertti ja menin sitten mukana sinne lavalle soittamaan hänen kanssaan, Sané muistelee.
Ensimmäistä kertaa Sané alkoi tehdä musiikkia puolivakavissaan yläasteen aikoihin, muutama vuosi sen jälkeen kun hän oli muuttanut Suomeen. Ensimmäinen todellinen projekti oli ystävien kesken perustettu Blindness-heviyhtye. Sittemmin hevi on vaihtunut poppiin ja R&B:hen, jota myös juuri julkaistu Malibu noudattelee.
Rakkauslauluja, rentoa, positiivista.
Näin Sané kuvailee musiikkiaan. Ja tottaki myös parisuhteen negatiivisetkin puolet, riidat ja vastoinkäymiset pääsevät käsittelyn kohteeksi. Pohjimmiltaan Sané haluaa kuitenkin tehdä ”positiivista rakkauden musiikkia”.
Musiikkiperintö on siirtynyt myös seuraavalle sukupolvelle, Sanén kahdelle pienelle, alle kouluikäiselle pojalle.
– Lapsissanikin sen näkee, että kun musiikki on niin arkea meidän elämässämme, niin hekin soittavat. Nuorin tykkää soittaa rumpuja ja esikoinen tykkää taas enemmän laulaa ja tanssia. Periytynyt siis selkeästi heillekin.
Uusi elämä vaati totuttelua
Sané muistaa, että vuoden 2000 talvi oli kylmä ja luminen. Hän lensi perheensä kanssa Teneriffalta Helsinki-Vantaalle, josta perhe matkusti bussilla uuteen kotiinsa Lempäälään Tampereen liepeille. Uusi koti ja elämä olivat aluksi shokki.
Nuori Sané oli toki nähnyt lunta ennenkin Teneriffalla sijaitsevalla Teide-tulivuorella, mutta sen määrä oli nuorelle Suomeen juuri muuttaneelle pojalle mykistävä.
– Vaihdoimme muistaakseni bussia Toijalan bussiasemalla ja näin suuren lumikasan, jonka aurat olivat siihen ilmeisesti kolanneet. Ryntäsin sinne saman tien ja aloin leikkiä lumessa. Vanhemmat olivat sitä mieltä, ettei ehkä tuo ole se paras lumikasa, minne mennä leikkimään.
Sokki oli suuri myös kulttuurillisesti. Sanén ruokatottumukset olivat täysin poikkeavat suomalaisesta ruokavaliosta ja useat arjen käytännöt olivat hyvin erilaisia. Suurimman haasteen muodosti kuitenkin kieli.
– Kyllähän siinä kesti. Uskon, että opin edelleen jotain tiettyjä juttuja suomen kielestä ja kieliopista. Ehkä siinä muutama vuosi meni, ennen kuin handlasi kielen.
Sané tekee tällä hetkellä musiikkia suomeksi, mikä on ollut miehelle melko luontainen valinta. Sanén omassa perheessä puhutaan kahta kieltä: hän puhuu vaimonsa kanssa suomea, mutta pariskunnan kahdelle pienelle lapselle hän puhuu espanjaa.
Suomeksi laulaminen tuntuu tällä hetkellä kuitenkin kaikista luontevimmalta.
– Tämähän on kotimaani.
Diagnoosi pysäytti
Sanén elämä on ollut monella tapaa poikkeuksellinen ja mies on kokenut sen aikana paljon. Myös sen suuria varjopuolia.
Vuonna 2019 Sané sai tietää sairastavansa syöpää. Muusikko oli kärsinyt vuoden 2018 loppupuolelta lähtien hengitysvaikeuksista, joita tutkittiin pitkään. Laulaminen oli hankalaa ja mieltä varjosti huoli siitä, ettei tiedetty mikä on oikeasti vikana.
Kesäkuussa erikoislääkäri antoi viimein diagnoosinsa: Sanélta löytyi limakalvoilta lähtevä pinnallinen kasvain, joka oli nielun takaseinässä. Kasvain oli niin hankalassa paikassa, ettei sitä voitu leikata. Edessä oli sädehoitojen aloittaminen. Malibu-kappaleen nauhoitukset olivat juuri tuolloin käynnissä.
– Olihan se rankkaa. Olin vielä ihan yksin kun sain diagnoosin. Sen jälkeen kävimme aina vaimoni kanssa lääkäritapaamisissa. Kyllä mulle tuli perhe, lapset ja kaikki saman tien mieleen. Mietin, että tässäkö tämä oli ja jääkö perheeni nyt yksin.
– Samalla kuitenkin mietin, että nyt pysytään positiivisena. Tiesin, että mulla on hyvä verkosto ystävistä ja perheestä ja he kaikki haluavat auttaa.
Vaikka tieto sairaudesta oli kova isku vasten kasvoja nuorelle miehelle, Sané halusi suhtautua siihen kuitenkin niin kevyesti, kuin mahdollista. Oli antauduttava sille, että päätäntävalta omasta kohtalosta on nyt siirretty itseltä toisiin käsiin.
– Olin sitä mieltä, että se mikä tulee, tulee ja en voi sille itse mitään. Mulla on syöpä ja mä en voi sille mitään. Me mennään niin kuin se haluaa, että me mennään.
Sanéa hoidettiin kemosädehoidolla ja hoitojakso kesti seitsemän viikkoa. Raskaat hoidot vaikuttivat mieheen radikaalisti: voima olivat täysin poissa, nielu ja suu vaurioituivat pahasti sädehoidosta, joten syöminen ja juominen hankaloituivat. Paino alkoi pudota, lopulta niin rajusti, että Sané joutui muutamaksi viikoksi syöpäosastolle.
– En saanut tarpeeksi ravintoa ja kaikki arvot alkoivat heitellä. Vastustuskyky laskee myös noista hoidoista huimasti, niin siinä vaiheessa ihminen on todella altis kaikelle pienellekin. Perusflunssakin voi olla todella iso juttu.
”Olenko oikeasti kunnossa”
Yksi raskaimmista asioista sairaudessa oli se, kuinka käsitellä asiaa kahden pienen lapsen kanssa. Sané selitti vaimonsa kanssa pariskunnan pojille, että isä on nyt kipeä, eikä isä välttämättä nyt jaksa samalla tavalla kuin ennen.
– Kyllä se oli heille rankkaa, varsinkin kun he ovat niin pieniä, etteivät he ymmärrä.
– Olin todella paljon poissa. Hoidot veivät multa paljon voimia ja nukuin tosi paljon päivän aikana.
Sanélla ja hänen perheellään oli paljon auttajia ympärillään, mistä mies on edelleen erittäin kiitollinen. Syöpä ei ole raskas sairaus pelkästään sille joka sairastaa, vaan sairaudessa ovat mukana myös kaikki ihmiset ympärillä.
Sanén mukaan oli erittäin raskasta nähdä, kuinka lähipiiri suhtautui hänen sairauteensa. Hän halusi kuitenkin alusta lähtien vakuuttaa, että tästä selvitään ja hän voittaa taistelun.
Ja näin kävi. Kuukausi sitten Sané sai lääkäriltään parhaan mahdollisen uutisen: syöpä oli poissa. Uusiutumisen riski on kuitenkin edelleen olemassa ja vähintään seuraavan kolmen vuoden ajan Sanén on käytävä kontrolleissa.
Kun positiivinen uutinen tuli, miehen valtasi aluksi epäusko.
– Oli vaikeaa uskoa, että olenko oikeasti kunnossa.
– Mutta nyt näyttää siltä, että kaikki olisi hyvin.
Sané myöntää pelänneensä kuolemaa. Hän uskoo, ettei tällaista kokemusta voi käydä läpi ilman vastaavaa pelkoa.
– Varmasti jokainen ihminen pelkää kuolemaa, varsinkin kun se astuu eteen. Mutta samanaikaisesti sen oppi hyväksymään. Ei kukaan varmasti halua poistua täältä ennenaikaisesti, mutta kyllä sen sitten hyväksyi.
Muusikko kävi syöpätaistelunsa julkisesti, sillä hänen yksityiselämänsä ja musiikkinsa kulkevat miehen mukaan vahvasti käsi kädessä. Hän myös halusi tarjota mahdollisen tukensa omalla tarinallaan niille, jotka sitä tarvitsevat.
Sané ei ole vielä ammentanut sairastumisestaan aiheita musiikkiinsa, mutta tarkoitus on näin vielä joskus tehdä. Se kuitenkin vie aikansa, sillä sairaus saa aikaan tunteita laidasta laitaan, joiden läpikäyminen tulee olemaan valtava prosessi. Varsinkin terveenä on vaikeaa palata siihen tunnelmaan ja mielentilaan, jota kävi läpi sairaana.
– Vaikka kuitenkin rohkeana ja positiivisena pysyttiin, niin silti oli myös niin paljon negatiivista. Kestää hetken, että pystyy laittamaan ne asiat paperille ja käyttämään oikeita sanoja.
Tänä vuonna Sané aikoo työstää ahkerasti lisää uutta musiikkia ja kerätä materiaalia tulevaa levyä ja keikkoja varten. Hän jaksaa jälleen tehdä työtä, jota rakastaa yli kaiken.
Eikä hän enää hengästy yhtä paljon laulaessaan.