Helsingin Sanomien mukaan lapsiin kohdistuva väkivalta, etenkin seksuaalinen hyväksikäyttö, vaikuttaa olevan vanhoillislestadiolaisen liikkeen piirissä aiemmin tiedettyä yleisempää.
Asia käy ilmi Helsingin yliopiston lastensuojelun tutkijan Johanna Hurtigin tänään julkaistusta tutkimuksesta Taivaan taimet – Uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta.
Uskontojen uhrien tuki ry:n toiminnanjohtajan Joni Valkilan mukaan seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole ainoa kaltoin kohtelun muoto, jota uskontoyhteisöissä tavataan.
– Monesti lapsia kasvatetaan pelolla. Lasta saatetaan uhkailla esimerkiksi sillä, ettei hän pelastu. Jehovan todistajien kohdalla lapsille puhutaan siitä, että he eivät pelastu maailmanlopussa, jos hän ei kuulun yhteisöön tai noudata sen normeja. Helluntailaisilla pelotteena on helvetti, joka odottaa uskonsa menettäviä.
Uskonyhteisöiksi, joissa on esiintynyt ongelmia, Valkila mainitsee vanhoillislestadiolaisten lisäksi helluntailaiset ja Jehovan todistajat. Hän muistuttaa kuitenkin, että Uskontojen uhrien tukeen ottavat yhteyttä muihinkin uskontoihin kuuluvat.
– Olemme tekemisissä kymmeniin eri uskontokuntiin kuuluvien tai kuuluneiden ihmisten kanssa. Suomessa toimii noin tuhat eri uskonyhteisöä. Suurin osa näistä on kooltaan hyvin pieniä. Niissä saattaa olla vain joitain kymmeniä ihmisiä, jotka ovat kerääntyneet yhden karismaattisen johtajan ympärille.
Irtautuminen vaikeaa
Monia traumatisoi yhteisön jäsenyys, mutta Valkilan mukaan usein traumatisoivampaa on yhteisöstä eroaminen.
– Meidän arviomme mukaan niistä ihmisistä, jotka syntyvät esimerkiksi vanhoillislestadiolaisiin perheisiin, yli puolet irtautuu liikkeestä. Voidaan sanoa, että monet näistä lapsista ovat tulevia entisiä vanhoillislestadiolaisia, Valkila sanoo.
Irtautumisen haasteena Valkila näkee muun muassa sen, että usein koko ihmisen maailmankuva on rakentunut yhteisön varaan.
– Esimerkiksi kaikki läheiset ihmissuhteet ovat siinä tietyssä piirissä ja koko identiteetti on rakentunut yhteisön määrittelemällä tavalla. Lapsi saattaa syrjäytyä muista nuorista, kun muut pitävät häntä outona ja hän itsekin pitää itseään erilaisena. Tämä voi johtaa siihen, että uskovaisten lapset pyörivät vain toisten uskovaisten kanssa, Valkila selventää.
Valkilan mukaan jotkut kärsivät uskontokasvatuksesta vielä kymmenien vuosien jälkeenkin.
– Yhteisö yrittää pitää kiinni näistä lapsista – saada heidät pelastettua – hinnalla millä hyvänsä. Irtautuvat joutuvat kokemaan rankan prosessin: ensin lapsena ja nuorena heille syötetään maailmankuva, ja sitten he yrittävät lopun elämäänsä pyristellä siitä irti.
Hän muistuttaa myös, ettei lasten elämä yhteisöissä ole pelkästään kurjaa. Eikä se ole ihan koko ajan pelottelua, vaikka aika paljon sitä tosin on.
Joni Valkila on entinen Jehovan todistaja. Hänet erotettiin liikkeestä 22-vuotiaana.
(MTV3)