Keskenmenot ovat hyvin yleisiä – keskimäärin joka kolmas nainen kokee elämänsä aikana yhden keskenmenon. Keskenmenoon johtaneita syitä tulisikin alkaa tutkia jo hyvissä ajoin, toisin kuin Suomessa on ollut käytäntönä.
Suomessa keskenmenojen syitä ja seurauksia on lähdetty tutkimaan vasta kolmen – vieläpä perättäisen – keskenmenon jälkeen. On pelätty, että jos tutkimukset käynnistetään herkästi, niitä tehdään turhaan.
Joillakin keskenmenon riski on kuitenkin huomattavasti suurempi kuin muilla: moni kummasteleekin käytäntöä, että ensin pitäisi kokea useita keskenmenoja ennen kuin itse tutkimukset ja hoidot aloitetaan.
– Yhden keskenmenon kohdalla tiedetään, että sattumalla on iso merkitys. Periaatteessa kolmasosalla tai jopa puolella naisista on ollut yksi keskenmeno. Ainoastaan 4–5 prosentilla kaikista naisista on kaksi keskenmenoa, kolme 1–2 prosentin paikkeilla, naistentautien ja synnytysten ja gynekologisen endokrinologian erikoislääkäri Niklas Simberg kuvailee.
Jo yksikin keskenmeno on kuitenkin rankka kokemus – sekä äidille että kumppanille. Se on henkisesti kuormittava kokemus, ja voi aiheuttaa pelkoa, ahdistusta ja stressiä.
– Yksikin keskenmeno lisää epävarmuutta. Käykö seuraavallakin kerralla näin? Meneekö raskaus uudelleen kesken? Simberg kuvaa.
Keskenmenot ovat henkisesti rankkoja etenkin silloin, kun syytä ei tiedetä.
Toisin kuin monesti luullaan, suurimmalle osalle keskenmenoon johtavista syistä on olemassa hoitokeino. Tärkeintä on kuitenkin ensin selvittää syy tai syyt, mistä keskenmeno johtuu.
