Lapset saadaan yhä vanhempina – hedelmöityshoidoille ei tarkkaa ikärajaa | MTV Uutiset
Lapset saadaan yhä vanhempina – hedelmöityshoidoille ei tarkkaa ikärajaa
Jos biologinen kello on tikittänyt jo kauan, raskaaksi tulemiseen voi tarvita hedelmöityshoitoja. Niitäkään ei saa minkä ikäisenä tahansa.Copyright Rex Features Ltd 2012/All Over Press
Vaikka Suomessakin on viisikymppisiä synnyttäjiä, yleensä munasolut ja tilaisuus saada lapsia luonnollisin keinoin loppuvat jo paljon aikaisemmin. Myöhemmällä iällä vanhemmuuden mahdollistaa miessukupuoli tai hedelmöityshoidot. Jälkimmäisen avulla vanhuskin voisi periaatteessa tulla raskaaksi, mutta eettisistä syistä se ei ole Suomessa mahdollista.
– Tarinat ovat aina yksilöllisiä, mutta henkilökohtaisesti pidän raskaaksi hankkiutumista tuossa iässä erikoisena ratkaisuna. En missään tapauksessa kannusta tai suosittele sellaiseen enkä ihan ymmärräkään, miksi se olisi ollut välttämätöntä – tälläkin naisella oli jo ennestään monta lasta. Mielestäni hän on asettanut neloset tosi isoihin riskeihin, ylilääkäri Anne-Maria Suikkari Väestöliiton lapsettomuusklinikalta sanoo.
Naisen hedelmällisyys alkaa luonnostaan laskea jo 25 vuoden iässä – aluksi hyvin hitaasti, 35 ikävuoden jälkeen pikkuhiljaa nopeutuen ja 40 ikävuoden jälkeen vieläkin nopeammin.
Lähteestä riippuen arvioidaan, että 25-vuotiaista lasta yrittävistä naisista raskautuu vuoden sisällä jopa 95 prosenttia, 30-vuotiaista lähes saman verran, 35-vuotiaista 50–80 prosenttia, 40-vuotiaista 20–40 prosenttia ja 45-vuotiaista viitisen prosenttia. Täysin hedelmätön naisesta tulee, kun varastossa ei enää ole terveitä munasoluja.
– Jotkut laskevat, että tämä tapahtuu noin kymmenen vuotta ennen menopaussia. Menopaussin alkamisikä puolestaan vaihtelee aika paljonkin. Keskimäärin vaihdevuodet alkavat 51-vuotiaana, mutta vaihtelua on useita vuosia kumpaankin suuntaan.
Myös miesten hedelmällisyys laskee iän myötä, mutta paljon hitaammin kuin naisilla.
– Terveellä miehellä siittiötuotanto jatkuu periaatteessa läpi elämän. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että siittiöt olisivat hedelmöityskykyisiä – kyllä seitsemänkymppisellä miehellä hedelmällisyys on jo laskenut. Mies voi olla vanhemmalla iällä hedelmätön myös erektio- ja yhdyntäongelmien takia.
Iäkkäällä odottajalla enemmän riskejä
Lapsen hankkimiseen alhaisen hedelmällisyyden vuosina liittyy erilaisia riskejä.
– Jos on ilmaantunut muita sairauksia, ne voivat vaikuttaa raskauteen sekä jo ihan raskaaksi tulemiseen. Lisäksi munasoluihin, jotka ovat odottaneet hedelmöittymistä paljon pidempään kuin nuoremmalla naisella, on ehtinyt tulla erilaisia geenivirheitä, joita vanhemman naisen elimistö ei enää automaattisesti pysty korjaamaan.
Raskauteen ja lapsen terveyteen vaikuttavat riskit kasvavat vanhemmiten.Lehtikuva
– Viallisten munasolujen isommasta määrästä johtuen vanhempien naisten lapsilla on suurentunut kromosomihäiriöiden, kuten Downin syndrooman, riski. Myös keskenmenoja tulee enemmän, sillä usein ne johtuvat taustalla olevasta kromosomihäiriöstä tai muusta sairaudesta.
Raskauden aikana vanhemmalla naisella voi ilmetä myös nuorempaa enemmän sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä tai verenpaineongelmia.
Synnyttäjät yhä vanhempia
THL:n syntyneiden lasten rekisterin perusteella Suomessa oli vuonna 2013 kaikkiaan 1 949 iältään 40–44-vuotiasta synnyttäjää, 104 iältään 45–49-vuotiasta synnyttäjää ja neljä 50-vuotiasta tai sitä vanhempaa synnyttäjää. Vielä vuonna 1990 vastaavat määrät olivat 1 688, 59 ja nolla, eli vanhempia synnyttäjiä on yhä enemmän.
Tiettävästi vuodesta 1987 lähtien vanhin ilman hedelmöityshoitoja Suomessa synnyttänyt nainen on 52-vuotias. Lisäksi syntymärekisterissä on tieto kahdesta 53-vuotiaana synnyttäneestä, jotka ovat saaneet hedelmöityshoitoja.
– He ovat todennäköisesti saaneet hoidot muualla kuin Suomessa, sillä suomalaisklinikat eivät hoida yli 45-vuotiaita kuin poikkeustapauksissa, tutkimusprofessori Mika Gissler THL:ltä huomauttaa.
Laki ei Suomessa rajaa hedelmöityshoitoja saavan ikää.
– Se, milloin hoito on perusteltu, on jätetty hoitavan lääkärin harkintaan. Tilanteet ovat niin yksilöllisiä, Suikkari sanoo.
”Käytännössä 45 vuotta hoidoille ihan viimeinen takaraja”
Hedelmöityshoitoja voi saada sekä julkisella että yksityisellä puolella.
– Ero niiden välillä on siinä, että julkisella puolella noudatetaan kiireettömän hoidon kriteerejä ja toisaalta hoitotakuuta. Julkisella puolella hedelmöityshoidon saamisen kriteeriksi on asetettu tietty mahdollisuus onnistua, Suikkari selittää.
Esimerkiksi koeputkihedelmöityshoidoissa hoidon onnistumisen todennäköisyyden tulisi olla vähintään kymmenen prosenttia yhtä hoitokiertoa kohti. Hormonihoidoissa ja inseminaatioissa alhaisempikin onnistumisprosentti hyväksytään.
Jos hedelmöityshoitoja tehdään omilla munasoluilla, biologia asettaa rajat sille, millaisista munasoluista raskauden on ylipäätään mahdollista alkaa.
– Koska iän myötä onnistumismahdollisuus myös hoidoilla alenee, käytännössä 45 vuotta on hoidoille ihan viimeinen takaraja. Ikävuosien 40–45 välillä on toki yksilöllisyyttä, mutta hyvin harva yli 43-vuotias onnistuu saamaan oman lapsen hoidoillakaan.
– Jos käytetään nuoremman naisen luovutettuja munasoluja, teoriassa hoidot ovat mahdollisia minkä ikäiselle vaan – vaikka tuollaiselle 65-vuotiaalle. Väestöliitossa on kuitenkin noudatettu sellaista käytäntöä, että emme missään tapauksessa tee hoitoja vaihdevuosi-ikäisille. Hoitoja rajoittaa myös luovutettujen munasolujen saatavuus.
THL:n tuoreessa hedelmöityshoitotilastossa ainoastaan muutama klinikka ilmoitti miehille asetetusta yläikärajasta, joka oli 60–65 vuotta. Munasolun luovuttajille asetettu yläikäraja oli yleisesti noin 35–36 vuotta ja sperman luovuttajien noin 40–46 vuotta.
Lääkäri arvioi muun muassa hoidon sujumisen ja alkioiden perusteella jokaisen henkilön kohdalla yksilöllisesti, miten kauan hedelmöityshoitoja kannattaa jatkaa.
– Jos onnistumisen todennäköisyys on äärettömän pieni, turhia hoitoja ei tietenkään ole järkevää tehdä.
Alkioita ja spermaa sisältävä kylmätankki.Lehtikuva
Viitteitä isän iän vaikutuksesta lapsen terveyteen
Hedelmöityshoitoa suunniteltaessa huomioidaan muutkin kuin lääketieteelliset kriteerit: parin mahdollinen ikäero, tukiverkostot ja omat ajatukset tilanteesta.
– Ne otetaan ilman muuta puheeksi, ja riskit arvioidaan yhdessä jokaisen parin kanssa. Kuitenkin laissa sanotaan, että ellei ole ilmeistä, ettei lapselle voida turvata tasapainoista kehitystä, niin hedelmöityshoito voidaan antaa.
– Päätös hoidosta tehdään yhdessä hoidettavien ja lääkärin kanssa lääketieteellisten ja parin omaan elämäntilanteeseen liittyvien tekijöiden pohjalta niin, että hedelmöityshoitolain edellytykset täyttyvät.
Helsingin Sanomat uutisoi helmikuussa 2014 ruotsalais-yhdysvaltalaisesta tutkimuksesta, jonka perusteella vanha isä nostaa lapsen riskiä sairastua psyykkisesti. Jama Psychiatry -julkaisussa ilmestyneessä tutkimuksessa havaittiin, että yli 45-vuotiaiden isien lapsilla oli 25 kertaa suurempi riski kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, 13 kertaa suurempi riski ADHD:hen, 3,5-kertainen riski autismiin ja 2,5-kertainen riski päihderiippuvuuteen ja itsemurha-alttiuteen kuin 20–24-vuotiaiden lasten isillä. Tutkimuksessa oli mukana yli kaksi miljoonaa vuosina 1973–2001 syntynyttä ruotsalaista.
Koska Suikkari ei ole perehtynyt kyseiseen tutkimukseen, hän ei kommentoi sitä. Yleisellä tasolla menemättä varsinaisiin geneettisiin seikkoihin Suikkari uskoo vanhemman iän vaikuttavan lapseen, mutta yleispätevästi siitä on vaikea puhua.
– Jos ajatellaan esimerkiksi, että kiusataanko lapsia iäkkäiden vanhempien takia, niin varmaan jos joku haluaa kiusata, niin keksii kyllä syyn. Se riippuu sitten paljon kodista ja vanhemmasta, miten hyvän itsetunnon pystyy antamaan lapselle.
– Hedelmöityshoitojen avulla saadut lapset ovat kuitenkin toivottuja, jolloin itse ajattelisin, että heillä on keskimäärin hyvät lähtökohdat elämään, vaikka vanhemmat olisivat vähän vanhempiakin. Se varmaan nähdään tulevilla sukupolvilla, kun perheen perustamisen ja lasten saamisen ikä nousee koko ajan ilman hedelmöityshoitojakin.
